Big Thief tuo sen takaisin maahan levyllä 'Two Hands'

Kolme kuukautta sitten Big Thief julkaisi kolmannen studioalbuminsa U.F.O.F. Teemat keskittyivät tuntemattomaan ja yliluonnolliseen (toinen “F” tarkoittaa ystävää). Bändi kokeili enemmän kuin koskaan ennen — kitaroita käytettiin vahvistinpiireissä jäljittelemään huutoa, käänteisiä laululuuppeja ja paljon kaikuja loi avaruudellisen Big Thief -levyn tunnelman. Albumi äänitettiin studiossa Washingtonin metsien vehreässä luonnossa, kun taas sisaralbumi Two Hands äänitettiin keskellä Texasin aavikkoa. Jos U.F.O.F. vietti aikaansa leijuen avaruudessa, Two Hands tuo kaiken takaisin maan pinnalle.

Two Hands esittelee Big Thiefin pelkistetyimmässä muodossaan. Kokeiluja on hyvin vähän — sen sijaan bändi keskittyy vahvasti laulujensa rakenteisiin ja yksinkertaistaa jokaisen nuotin, jokaisen soinnun. Andrew Sarlo palaa jälleen vastaamaan levyn tuotannosta ja pitää miksauksen tällä kertaa huomattavan karuna. Kaikki kappaleet äänitettiin livenä, mukaan lukien kaikki keulahahmo Adrianne Lenkerin laulut. Kappaleet on kirjoitettu taitavasti — ne käsittelevät joskus kivuliaita, intiimejä tai massiivisia konsepteja, jotka päättyvät tyydyttävästi, ja ne sisältävät joitakin Lenkerin tähän mennessä sydämellisimmistä ja voimakkaimmista esityksistä: “Voin kuvitella itseni laulamassa niitä, kun olen vanha,” hän sanoi Big Thiefin levy-yhtiön 4AD:n lehdistötiedotteessa.

Two Hands on sekä iso että pieni, puhdas ja alusta asti rakennettu rock, joka ei tingi siitä mielenkiinnosta, joka saatiin U.F.O.F.-levyn kokeiluista. On kappaleita kuten “Rock and Sing,” jotka tuntuvat yhtä intiimeiltä ja henkilökohtaisilta kuin rakkaan kehtolaulu, ja sitten on kappaleita kuten “Not,” jotka kuulostavat hetkeltä, jolloin maa jakautuu kahtia ja sula laava purskahtaa sen halkeamista kuin geysir Helvetistä.

Olin juuri tullut kotiin 12-tunnin työvuorosta, kun lysähdin sängylle ja aloitin kuuntelun Two Hands -albumista. Tähän hetkeen asti olin aikonut siivota huoneeni, edistyä läksyissä ja ehkä jopa aloittaa tämän arvostelun kirjoittamisen. Ongelma oli kuitenkin se, että Big Thiefillä on uskomaton kyky hidastaa ympärilläsi olevaa maailmaa ja saada se tuntumaan siltä, ​​että se lakkaa olemasta. Aina kun Two Hands pyytää sinua kuuntelemaan koko olemuksellasi, se palkitsee sinut siitä. Ei siis yllättänyt, että kun olin päässyt albumin avaajan “Rock and Sing” 30 sekunnin kohtaan, ymmärsin olevani sängyssä pysyäkseni.

Ei ole hetkeä Two Hands -albumilla, joka ei tuntuisi uskomattoman intiimiltä, ​​kuin keskustelulta Lenkerin ja kuulijan välillä: “Huoneessa hänen lämpimät kätensä soittavat / rintaani, mitä hän laulaa?” hän laulaa kappaleessa “The Toy.” Jokaisesta monimutkaisesta, henkilökohtaisesta yksityiskohdasta, jonka hän jakaa, hänellä on toinen laajempi oivallus jaettavaksi kuulijan kanssa. Samassa kappaleessa hän laulaa: “Hiili, suihkukoneen hurina / miehistö, kaukainen kuin paperi / lapset palavat, kasvottomina kuin paperi.” Huolimatta narratiivien ympärillä olevasta monimutkaisuudesta, johon tällaiset lyriikat viittaavat, Lenkerin suurin vahvuus on hänen kykynsä tiivistää ne raakaan tunteelliseen vaikutukseen. Tai ehkä hän vain haluaa meidän kaikkien itkevän solidaarisesti, kun hän laulaa kappaleessa “Forgotten Eyes”: “Se ei ole pienempi kyynel, ja muuttuu poskeksi / jolla hymyilemme.”