Sambarockin kehityksen seuraaminen São Paulossa

1950-luvulta alkaen rock-musiikki hallitsi Brasilian tanssisaleja. Pysyen ajan tasalla radion uusimmista trendeistä, São Paulon ghetot lumoutuvat pian amerikkalaisesta mustasta musiikista. Samban ja boleron ohella bluesin, jazzin ja rock-musiikin ääni oli olennainen jokaisessa juhlassa tuolloin. Bill Haley ja Johnny Rivers olivat suosikkeja häissä, syntymäpäivissä ja perhetilaisuuksissa.

Samba-rock syntyi ensin tanssityylinä, koska diskokulttuuri kehittyi São Paulossa. Vaikka useimmat mustat juhlat alkoivat pieninä perhetapahtumina sukulaisten takapihalla, heistä tuli pian suurempia ja he siirtyivät kaupallisiin tiloihin. Kun juhlat alkoivat houkutella yhä enemmän ihmisiä São Paulon monista eri reuna-alueista, ne synnyttivät pian samba-rockin perustavanlaatuisen hahmon: levytiskijukan, jonka ensimmäinen edustaja, ainakin Brasiliassa, on 85-vuotias Osvaldo Pereira, tunnetaan myös nimellä 'Orquestra Invisível (Näkymätön orkesteri) Let’s Dance.'

Pereiran suuri debyytti DJ:nä tapahtui São Paulon keskustassa vuonna 1958. 'Juhlat alkoivat täyttyä, ja juhlatilojen koon piti kasvaa. Ajattelin silloin rakentaa oman laitteiston, jonka piti olla tehokas ja uskollinen live-orkesterien äänelle', sanoo pioneeri, joka muistaa myös yleisön hämmentyneet reaktiot noin 100 watin koneeseensa, johon sisältyy alkeellinen jakosuodin (mahdollistaa äänen taajuuksien hallinnan).

Pereiran myötä São Paulon mustayhteisössä on virallisesti alkanut 'näkymättömien orkestereiden' (alias DJ:t) aikakausi. 'Mekaanisissa palloissa' — toinen nimitys mustille juhlille, koska live-orkesterit soittivat vain valkoisten juhlissa — DJ:t soittivat erilaisia musiikkilajeja, Partido Alton sambamusiikista italialaiseen rockiin. Lindy Hopista ja Rockabillystä Samba de Gafieiraan, kaikki tanssivat pareittain ja juhlijat siirtyivät sujuvasti yhdestä tanssityylistä toiseen DJ:n seuraavan valinnan mukaan. Kuitenkin, kun DJ:t alkoivat soittaa Waldir Calmonin 'Rock Around the Clockia,' sambaversio Bill Haley:n kappaleesta, mustat juhlat eivät koskaan olleet enää entisellään: vähitellen juhlijat muunsivat kaikki rock- ja sambaliikkeet yhdeksi tanssityyliksi, myöhemmin nimeltään samba-rock.

'Tanssin kannalta samba-rock on samaan aikaan rentoutumista ja keskittymistä. Se sekoittaa afrikkalaisen gingan (ruumiinliike Capoeirasta), joka on läsnä jaloissa ja lanteissa, ja eurooppalaisen viitekehyksen salonkitanssin etikettiin,' selittää Mestre Ataliba, yksi ensimmäisistä samba-rock-tanssinopettajista São Paulossa, joka juhlistaa dialogia samba-rockin ja musiikin monimuotoisuuden välillä. 'Voimme tanssia sitä Rita Pavonen musiikkiin, samba-pagodeen, reggaehen, R&B:hen. Se todella syleilee kaikkia musiikkikulttuureja,' hän sanoo.

Kun samba-rock kasvatti suosiotaan diskoissa 1970- ja 1980-luvuilla, useat brasilialaiset yhtyeet ja laulajat saivat näkyvyyttä São Paulon mustan musiikin kentällä. Jotkut heistä on leimattu samba-rock-muusikoiksi, kuten legendaarinen Jorge Ben Jor, cariocalainen laulaja, instrumentalisti ja säveltäjä. 'Mas que Nada' -kappaleen tekijä — maailmankuulu sävellys, erityisesti Sergio Mendesin pianoversion kautta — Jorge Ben Jor, jota jotkut pitävät samba-rockin isänä, ei ole koskaan julistautunut sellaiseksi. Kuitenkin, useat Ben Jor:n kappaleet ovat olleet suosikkeja perinteisissä samba-rock-juhlissa nykypäivään asti. Levytettyään Ben Jorin kanssa, mutta myös nimien kuten Vinícius de Moraes kanssa, Trio Mocotó on vahvasti sidoksissa samba-rock-yhtyeisiin 1970-luvulta. Myös samba-rockin perustajaksi katsottu, lyömäsoittaja ja laulaja Branca di Neve oli suuri menestys São Paulon mustissa juhlissa 1980-luvulla, erityisesti albumiensa 'Branca Mete Bronca' (osat 1 ja 2) ansiosta.

Vinyylilevyjen soittaminen on samba-rockin perinteisten DJ:den, kuten 63-vuotiaan Tony Hitsin, joka on yksi legendaarisimmista tästä kentästä, todellinen identiteetti. Kuva Nego Junior.

Vaikka kaikki nämä artistit edustavat samba-rock-juhlien ääni-olemusta, kukaan heistä ei ole koskaan julistautunut samba-rock-muusikoksi. Näin ollen samba-rock nousi virallisesti musiikkilajina vasta 2000-luvulla, yhtyeiden kuten Sandália de Prata ja Clube do Balanço myötä. Toisin kuin tanssilaji, Clube do Balanço sai mainetta soittamalla samba-rockia São Paulon keskiluokan naapurustossa. Laulajan ja kitaristi Marco Mattolin mukaan juuri tämä helpotti samba-rockin uutta vaihetta: 'Emme tulleet lähiöistä, joten meillä oli enemmän ulkopuolisen näkökulma samba-rockiin. Kun näimme sen ensimmäisen kerran, olimme lumoutuneet siitä keinunnasta. Teimmekään vain valaisti kulttuuria ja perinnettä, joka on aina ollut ghetoissa, ja sitten vietiin sitä muille yleisöille,' sanoo Mattoli, joka korosti 'seinien murtamisen' ja São Paulon reuna-alueiden ja keskusten lähentämisen tärkeyttä.

Aivan kuten kaikissa musiikkilajeissa, samba-rock-kappaleilla on olennaisia yhteisiä ominaisuuksia: Niillä on groove, niillä on 'tumxicutumxicutum,' kuten Matolli sanoo, viitaten samba-rockin rytmin erityiseen onomatopoeiaan. Samba-rockin tärkeimpiin soittimiin kuuluvat rummut, basso, klaviieri ja metallit. Kun ajatellaan 1970-lukua, toisaalta Jorge Ben ja Trio Mocotó ovat aina soittaneet timbaa (perinteinen rumpu), pandeiroa ja kitaraa. Mattolin mielestä samba-rockin säveltämisessä on 'mielenkiintoinen rajoitus': 'Laulun on aina oltava hyvä tanssia, muuten sillä ei ole järkeä. Se rajoittaa sävellysprosessia, mutta luo kulttuuri-identiteetin bändillemme. Tänään emme voi nähdä sitä enää rockina, sambana, soullina tai funkkina. Samba-rock muuttui omaperäiseksi asiaksi.'

1950-luvun lopulta aina nykypäivään asti samba-rock on käynyt läpi huomattavia muutoksia — parempaan tai pahempaan. Kun Pereira uskoo, että vanhan koulun mustan musiikin elektronisten näytteiden lisääminen on positiivista, jotkut heidän pojistaan (joista suurin osa DJ:iä) eivät ole samaa mieltä asiasta. Mestre Ataliban mukaan samba-rockin lisääminen tanssiakatemioissa teki rytmistä menettävän osan sen 'gingaa,' joka on läsnä perinteisissä samba-rock-koreografioissa.

Toisaalta, samba-rock-entusiastit ovat vähitellen lisänneet tietoisuutta sen merkityksestä — ei vain tanssina tai musiikkilajina, vaan monimutkaisena kulttuuriliikkeenä, joka koostuu DJ:stä, tuottajista, muusikoista, videotekijöistä, tutkijoista ja tanssijoista. Esimerkiksi sukupuolten tasa-arvo samba-rock-tapahtumissa on nyt keskusteltu ennennäkemättömällä tavalla: 'Naiset tunsivat aiemmin olevansa pelkkiä taustatanssijoita samba-rock-juhlissa. Miehet ovat aina olleet valokeilassa, vaikka olemme enemmistö tanssisaleissa. Nyt naiset, jotka aiemmin vähättelivät itseään, voivat tanssia eri asenteella, korkeammalla itsetunnolla,' sanoo Camila Camargo, joka vuonna 2016 lanseerasi 'Samba Rock Mulheres' (Samba Rock Naiset) -projektin, jonka tarkoituksena on voimaannuttaa naisia samba-rockin kautta. Marraskuussa 2016 São Paulon aineettomaksi kulttuuriperinnöksi julistettu samba-rock näyttää olevan valmis ylpeänä kertomaan maailmalle, mikä se on: 'tanssi, musiikki, mutta myös elämäntapa, ja mikä tärkeintä, se on São Paulon mustan kansan kulttuuri-identiteetti,' päättää DJ Dinho Pereira, Brasilian ensimmäisen DJ:n, Seu Osvaldon, poika.

Taustakuva: Nego Junior.