Punk is an attitude. Punk is diverse. Punk is non-adherence to status quo. Musically speaking, if we put Classic in front of Punk, the sounds stand the test of time. For an LP to be Classic, it must be at least 26 years old; these Classic Punk albums broke ground before 1990. The records here are cornerstones of punk rock 'n' roll history; the bands represented both obscure and original in their own fantastic way. The formulation of punk music in the '70s and '80s, and it’s aforementioned greatness, paved way for modern acts that we now love; it may be the most influential movement in music history. If these 10 albums were never made, record collectors would have suffered mightily, and punk rock would surely have been of different mold. Think of them as the huge redwood tree in a field of shrubs, or the fast Aston Martin on a highway full of beaters. If you don’t have the albums summarized (drooled over) below, then it’s going to be really hard to be trusted.
Big factors with punk: weirdness, volume, aggression and ambition. Large misconception with punk: It doesn’t have to sound like a lo-fi piece of shit. There is no Ramones, no Sex Pistols, and no “how-did-you-leave-this-band-out” drama; each delegate is here for being a super spectacular version of it. Since everything revolves around time and place, we’re going in chronological order. These records are pillars in the house of bad religion, each a masterpiece of punk.
Fun House on looginen lähtöpiste punk-genreille. Ensinnäkin, seuraava legitiimi punk-merkityski on seitsemän vuotta tämän iloisesti spastisen monsterin jäljessä. Toiseksi, mikään punk-yhtye ei voi väittää olevansa niin siisti kuin The Stooges. Fun House on rockia, mutta sen melu, energia ja Iggy Popin ilkeät laulutavat synnyttivät vallankumouksen. Kun matkustan takaisin kesään 1970, näen konservatiivisten radikaalien äitien repivän Fun House heidän lastensa käsistä ja sytyttävän LP:n tuleen. Tietyissä piireissä The Stooges voidaan kuulla olevan Helvetin Lapset; Iggy Pop on käytännössä sulatetussa laavassa kannessa. Mutta tämä toinen levy ei myynyt hyvin aluksi, ja se oli todennäköisesti pitkällä aikavälillä parempi; jokainen seuraava toisto on palkinto. Olipa kyseessä Steve Mackayn ahkera saksofonin käyttö tai Ron Ashetonin viiltävä kitara, Fun House on Stoogesin tienäyttely Elektra Sound Recordersissa Los Angelesissa 70-luvun alussa, joka voi olla rockmusiikin paras vuosikymmen. Korvakuulokkeiden väärinkäyttö ei ole koskaan tuntunut näin miellyttävältä.
Jordan J. Michael uskoo, että musiikki (erityisesti vinyylimuodossa) on avain onneen. Hän nauttii kaikista genreistä, mutta ei kuuntele mitään järjetöntä. Hänet tunnetaan ‘Gonzo-jutuista’, ja hän on New Yorkista muuttanut henkilö, joka asuu Chicagossa.
Eksklusiivinen 15 % alennus opettajille, opiskelijoille, sotilaille, terveydenhuollon ammattilaisille & ensiapu-tekijöille - Vahvista itsesi!