Rockmusiikin rytmi antaa usein tunteen intohimosta ja historiasta, mikä on luonteenomaista sen tekijöille. Kuitenkin rytmimaailmassa voi ilmetä ristiriitoja, kuten legendaarinen bändi The Who on kokenut. Lähes kolmekymmentä vuotta kestäneiden klassisen rockin panosten jälkeen rumpali Zak Starkey on jätetty bändistä kasvaneiden jännitteiden seurauksena. Tämä odottamaton eristyminen herättää tärkeitä kysymyksiä ei vain tarinallisen ryhmän sisäisestä dynamiikasta vaan myös sen jäsenten tulevaisuudesta heidän ikääntyessään. Miten pitkäaikainen yhteistyö voi hajota yhden esityksen aikana, ja mitä se merkitsee bändin perinnölle ja Starkeyn uralle?
Viimeaikaiset konserttiesitykset, joita The Who piti Royal Albert Hallissa 18. ja 20. maaliskuuta 2025, eivät olleet pelkästään musiikillisia esityksiä; ne palvelivat hyväntekeväisyystavoitetta ja hyödyttivät Teenage Cancer Trustia. Tämä vuosittainen tapahtuma on tullut bändille tutuksi, ja keulakuva Roger Daltrey on ollut äänekäs kannattaja, antaen paitsi äänensä myös intohimonsa tälle asialle. Kuitenkin näiden esitysten aikana jännitteet kuumenivat, kun Daltrey keskeytti shown, mainiten Starkeyn rummun mahdollisena häiriötekijänä.
Konserttivierailla oli epätavallinen näky, kun Daltrey keskeytti bändin äänen kesken esityksen, väittäen, ettei hän voinut kuulla tarvittavaa säveltä overpowering-rummuista. Illan viimeisessä kappaleessa, “The Song Is Over”, Daltrey joutui anteeksi pyytämään yleisöltä, todeten: “Minun on kuultava sävelta, ja en voi. Kaikki mitä kuulen on rummun ääniä, boom, boom, boom. En voi laulaa siihen. Anteeksi, kaverit.” Tämä hetkinen haavoittuvuus oli selkeä merkki kasvavasta jakautumisesta keulakuvan ja Starkeyn välillä.
Vain muutama päivä myöhemmin, media raportoi, että Daltrey otti virallisia toimenpiteitä Starkeya kohtaan hänen esitysongelmiensa vuoksi, herättäen huolta bändin sisäisestä dynamiikasta.
Edellä mainittujen tapahtumien jälkeen The Who:n lausunnossa vahvistettiin yhteinen päätös eristyä Starkysta. Puhujan huomautukset korostivat bändin kunnioitusta Starkeyn panoksille, samalla korostaen heidän tarvettaan edetä – tunne, joka resonoi rockmusiikin erittäin kilpailullisessa maailmassa.
“Tämä on varmasti haastavaa aikaa The Who:lle,” sanoo Dr. Laura Simmons, musiikkihistorioitsija, joka keskittyy rock-perintöön. “Bändit kehittyvät, ja joskus se tarkoittaa kivuliaita päätöksiä, jotka voivat tuntua äkkinäisiltä faneille. Mutta se on usein välttämätöntä ryhmän ja heidän aikomustensa mukaisen taiteen terveydelle.”
Starkeyn historia The Whon kanssa on rikas. Hän liittyi bändiin heidän 1996 "Quadrophenia" -maailmankierroksellaan, astuen legendaarisen Keith Moonin, The Whon alkuperäisen rumpalin, jättämään tyhjään. Starkey, joka sai ensimmäisen rumpusettinsä Moonilta kahdeksannella ikävuodellaan, toi ryhmään ainutlaatuisen tyylin ja energian, osallistuen myös suuriin maailman tapahtumiin, kuten 2010 Super Bowl ja 2012 Lontoon olympialaiset.
Starkeyn työhön The Whon kanssa liittyy lisäksi yhteistyö ikoni-artistien kanssa eri genreissä, kuten Oasis ja Paul Weller. Hänen roolinsa bändissä oli paitsi perhesiteisiin liittyvä, myös syvällisempiä juuria rock 'n' roll -historian kontekstissa.
Yllätyksellinen ennakoiva viesti sosiaalisessa mediassa paljasti Starkeyn tunnustavan eristyneen tilanteen päiviä ennen virallista ilmoitusta. Kaavassa, joka oli täynnä isoja kirjaimia, hän kirjoitti: “Kuulin tänään sisäiseltä lähteeltä, että Toger Daktrey [sic] on tyytymätön Zak rumpalin esitykseen Albert Hallissa... hän aikoo todella kohdella Zak rumpalia.” Tämä julkaisu paljastaa Starkeyn tietoisuuden kasvavasta jännitteestä, heijastaen kenties hänen omia myrskyisiä ajatuksiaan asiasta.
Vaikka päätös tuli shokkina sekä faneille että musiikkiyhteisölle, raporttien mukaan Starkey ei jää ilman mahdollisuuksia. Hän on tällä hetkellä mukana supergroupissa nimeltä "Mantra of the Cosmos", yhdessä huomattavien henkilöiden, kuten Shaun Ryderin ja Andy Bellin, kanssa. Tämä tilaisuus voisi antaa Starkeylle mahdollisuuden tutkia uusia luovia suuntia ja ohjata lahjakkuutensa tuoreisiin yhteistyöprojekteihin, vahvistaen samalla hänen musiikillista perintöään ja samalla kaivaten omaa polkuaan.
Daltrelle, joka on lähellä 82. syntymäpäiväänsä, tapahtuma korostaa ikääntymisen fyysistä todellisuutta musiikkiteollisuudessa. “Iän ilot tarkoittavat, että menetät kuulon,” hän huomautti samoissa esityksissä. Tämä haavoittuvuuden tunnustaminen ei ainoastaan inhimillistä häntä, vaan myös tuo selkeän tietoisuuden tarpeesta yhteensopivuuteen bändeissä, jotka ovat usein monen sukupolven tuottamia.
Pete Townshend on toinen olennainen osa bändiä, ja Starkeyn ero tulee epäilemättä vaikuttamaan ryhmän kemiaan, kun he pyrkivät tuleviin esityksiin ja nauhoituksiin. Vaikka heidän sitoutumisensa olemassa olevaan uskolliseen fanikuntaansa pysyy lujana, miten dynamiikka muuttuu ilman Starkeya, tullaan tarkkailemaan huolellisesti, kun The Who etenee eteenpäin.
The Who ei ole ainoa, joka kohtaa turbulenssia riveissään. Monet legendaariset bändit ovat joutuneet navigoimaan vastaavien kriisien läpi, usein nousemalla vahvempina tai hajoamalla kokonaan. Viimeisimmät esimerkit sisältävät Fleetwood Macin ja AC/DC:n, jotka molemmat ovat käyneet läpi henkilöstömuutoksia, jotka ovat toistuvasti testanneet heidän yhdisteyskykyään. Näiden ryhmien kehitys on todiste yksilöllisen taiteen ja kollektiivisen identiteetin monimutkaisesta vuorovaikutuksesta, erityisesti rock-genressä, jota usein värittävät voimakkaat persoonat ja egot.
Kun Zak Starkey aloittaa uuden vaiheen ja The Who jatkaa kehittymistä, molemmat ovat risteyskohdassa, joka heijastaa suurempia teemoja taiteellisissa pyrkimyksissä – muutos, konflikti ja luovan aitouden etsintä. Vaikka Starkeyn menettäminen saattaa tuoda epävarmuutta, se avaa myös mahdollisuuksia uusille äänille ja lähestymistavoille The Who:n jatkuvassa perinnössä.
Musiikkimaisema pysyy dynaamisena, ja molemmin puolin eristyksistä tulevat jäsenet saattavat löytää yllättäviä mahdollisuuksia edessään. Kun fanit miettivät syvää historiaa, jonka Starkey ja The Who jakoivat, kehittyvät narratiivit tulevat varmasti vangitsemaan rock-fanaatikkojen huomion ympäri maailmaa.
Zak Starkeyn lähtö johtui pääasiassa lavadeemistä hyväntekeväisyysesityksessä Royal Albert Hallissa, jossa keulakuva Roger Daltrey ilmaisi tyytymättömyytensä Starkeyn rummusta esitysten aikana.
Zak Starkey oli The Whossa lähes kolmekymmentä vuotta, liittyen bändiin vuonna 1996 heidän "Quadrophenia" -maailmankierroksellaan.
Kyllä, The Who aikoo jatkaa esiintymistä ja luomista, vaikka dynamiikka muuttuu ilman Starkeyn läsnäoloa. He eivät ole vielä ilmoittaneet korvaajista tai tulevista kiertueista.
Starkey on tällä hetkellä mukana supergroupissa "Mantra of the Cosmos", yhdessä muiden huomattavien muusikoiden kanssa.
The Who, kuten monet legendaariset bändit, ovat käsitelleet muutoksia, ja useimmiten he ovat nousseet näistä siirtymisistä päivitettyjen kokoonpanojen kanssa säilyttäen samalla ydinidentiteetin, joka resonoi heidän fanikuntansa kanssa. Aikaisempiin jäseniin on kuulunut ikonisia hahmoja kuten Keith Moon ja John Entwistle.