Viikon albumi: Big Smoke'n 'Time is Golden'

Joka viikko kerromme teille albumista, jonka uskomme olevan sen arvoinen, että siihen kannattaa uhrata aikaa. Tämän viikon albumi on Time is Golden, Australian rockbändin Big Smoke debyytti- ja ainoa LP.

Kun aloitat musiikkikirjoittajakoulussa (lol), he sanovat, että taiteen pitäisi olla eristyksissä artistista; mitään kontekstia ei saisi koskaan tuoda arvosteluihin, joita kirjoitat. Musiikin tulisi olla erillään kaikesta ja sitä tulisi arvioida omilla ehdoillaan, jotkut kirjoittajat ja kommentoijat väittävät edelleen, vaikka se on mielipuolista ja kieltäytyy tunnustamasta, että ihmiset eivät ole robotteja. Kaikki on konteksti, kun olet ihminen maan päällä.

Toisin sanoen tämän viikon Album of the Week on Big Smoken Time is Golden, ja ei ole oikeastaan edes mahdollista, että se olisi mikään muu. Olen ollut täysin koukussa tähän albumiin ja tähän bändiin siitä lähtien, kun sain kesäkuussa ensimmäisen kerran albumin masteroimattoman version valmistautuessamme tekemään suurta juttua bändistä osittain edistääksemme meidän eksklusiivista painosta (vain noin 30 kappaletta on jäljellä, toimi nopeasti) ja osittain siksi, että bändin tarina oli liian tragediaa, liian voimakasta, liian kaunista, että tunsimme, että meidän täytyy kertoa se. Jos et tunne tarinaa, mene tuohon linkkiin. Mutta jos haluat CliffsNotesit: Adrian Slattery, Big Smoken laulaja oli Zelig Melbournen musiikkiskeneessä, joka soitti joissakin rakastetuissa bändeissä, jotka eivät koskaan täysin murtautuneet läpi. Hän perusti Big Smoken, ja alkuvuonna 2015 he saivat levytyssopimuksen ja näyttivät olevan valmiita läpimurtoon. Sitten hänelle diagnosoitiin terminaaliösofageaalinen syöpä, ja hänen bändinsä joutui nauhoittamaan Time is Golden hänen hoitojensa ympärillä ja selvästi kiireisellä aikataululla. He saivat albumin valmiiksi, pyysivät suurtason tuottajalta masteringia, ja sitten Adrian kuoli ennen kuin hän saattoi nähdä projektin saavuttavan maaliin. Tuottaja--Shawn Everett, joka on voittanut Grammy-palkkeja Alabama Shakesista--ja muu bändi--jotka jättivät työpaikkansa auttaakseen Adriania saamaan albumin valmiiksi hänen eläessään--valmistuivat sen elokuussa, ja albumi on nyt tässä. Se on tarina miehestä, joka jättää taiteellisen perintönsä niin kuin hän halusi, huolimatta kaikista esteistä.

Joten en voi poistaa tätä kontekstia albumista. Mutta en usko, että sinunkaan pitäisi haluta edes, vaikka voisit. “Lay Thy Hand,” herkkä balladi Time is Golden-albumin jälkipuoliskolla on todella kaunis ja liikuttava, mutta tietäen, että Adrian kirjoitti sen yhtenä viimeisistä kappaleista albumille tekee sellaista säkeistä kuin, “Lay thy hand upon my own, let it trace all the memory” erityisen tuhoisia. “Best of You”--kappaleen viesti, jonka sanoituksissa puhutaan siitä, kuinka hyödyntää lyhyttä aikaa, joka sinulla on auringon ympäri, vahvistuu, kun sen kirjoittaja todella teki niin. Se ei ollut vain lauluntekijän klisee Adrianille; hän eli näitä sanoituksia. Tämän vuoksi en ole vielä saanut läpi koko albumia itkemättä hieman.

Voisin kirjoittaa mini-esseen “Wrong”-kappaleen voimasta ja suuresta merkityksestä, joka on mielestäni tämän vuoden paras iso R rock-kappale. Se on kuin Bruce Springsteenin laulaminen Big Starin keulassa Richard Linklaterin elokuvassa. Se kuulostaa Time is Golden-kannen mukaiselta, ja se kuulostaa myös hylätyltä leikkaukselta Beyond Thunderdome -soundtrackista. Puhun kokemuksesta, että ei ole parempaa kappaletta grillata hampurilaista vuoden 2016 aikana.

Voisin myös kirjoittaa toisen mini-esseen siitä, kuinka kitara soolo aaltoilee kuin tsunami “When You Dance” -kappaleen 4 minuutin kohdalla, ja kuinka se kappale tuntuu hautajaissaatolta, joka on varattu ja ohjelmoitu Slashin “November Rain” -videossa. Ja kuinka se saksofonisoolo lopussa saa minut tuijottamaan keskilattilaan pohtien elämän kaikkia mysteerejä joka kerta, kun kuulen sen. Voisin myös kirjoittaa lyhyen novellin siitä, miltä tuntuu kuunnella “Honey I” ajaessasi 94:llä Madisonin ja Minneapolisin välillä ja ollessasi krapulassa viikonlopun jäljiltä vanhojen ystävien kanssa, ja kuinka se voi herättää sinut eloon innokkaammin kuin mikään kaupallinen energiajuoma.

Mutta en kirjoita. Koska nyt tämä albumi on maailmassa, ja on aika sinun lisätä oma kontekstisi siihen. En voi sanoa, päätyykö tämä yhdeksi suosikki LP:stäsi tänä vuonna. Kaiken, mitä tiedän, on se, että mikään muu albumi tänä vuonna ei saanut minua tuntemaan itseäni yhtä eläväksi kuin tämä.