Uusi Washed Out -visuaalinen albumi käsittelee nykypäivän intensiivistä hyperstimulointia

Se on myös visuaalinen albumi—albumia, joka kestää hieman yli puoli tuntia, seuraa täysi joukko visuaaleja, jotka heijastavat musiikin keskittymättömyyttä. “Musiikki on tärkeää pitääkseen minut onnellisena ja estääkseen minua menettämästä järkeäni” julistaa irtonainen ääni, jonka Greene kutoo aurinkosuojalla tahriintuneeseen psykedeeliaan, tarjoten yhden mahdollisen tavan taistella hulluutta vastaan. Aiemmassa Washed Out -musiikissa keskityttiin hyviin fiiliksiin, mutta täällä aurinkoiset äänet tuntuvat tietoiselta yritykseltä pitää alati lähestyvä pimeys loitolla—stressaavista aiheista lauletaan rauhallisesti, niihin on kytketty seesteisyyden ja armon tunne. Tämä saattaa olla Washed Out -levy, jolla on kehittynein näkökulma, eikä vain siksi, että sillä on näkökulma. Matkailun uuvuttamana ja juuri palanneena Euroopasta, puhuin Greenen kanssa puhelimitse hänen kotistudiossaan Atlantassa, Georgiassa.

VMP: Olet eronnut Sub Popista julkaistuaan kaksi levyä heidän kanssaan. Mister Mellow on julkaissut Stones Throw Records, levy-yhtiö, joka on tunnettu biitti-orientoituneista artisteistaan. Kuinka yhdistyit heidän kanssaan?

Ernest Greene: Olen ollut suuri levy-yhtiön fani pitkään. Heidän artistinsa ovat olleet suuri vaikutus minulle vuosien varrella, ja jotkut suosikkilevyistäni on julkaissut Stones Throw. Jollain tasolla se on aina ollut eräänlainen unelma työskennellä heidän kanssaan, ja Mister Mellow tuntui minusta siltä, että siinä oli ominaisuuksia, jotka sopivat heidän esteettiseen tyyliinsä ja levyihin, joita he yleensä julkaisevat. Kun olin saanut edellisen levysopimukseni päätökseen, se tuntui oikealta valinnalta. Vaikka yhtiö tunnetaan pääasiassa hip hop -levymerkkinä, viime vuosina he ovat julkaisseet hyvin monipuolisia levyjä. Minulle he julkaisevat paljon musiikkia, josta pidän, ja tuntui, että tämä levy sopisi hyvin sinne.

Millaista oli olla taas vapaa agentti?

Kasasin levyn itse, ja kun se oli valmis, soitin sen Stones Throw'lle. Soitin sen myös muutamille muille levy-yhtiöille, mutta Stones Throw oli aina listani kärjessä. Outo osa levyn löytämisessä kodille oli se, että sen soundi on hieman erilainen ja ehkä hieman out-of-the-box verrattuna aiempiin Washed Out -levyihin. Monella tavalla se on paljon kokeellisempi kuin mikään, mitä olen tehnyt aiemmin, joten en ollut varma, miten se otettaisiin vastaan, kun aloin soittaa sitä ihmisille. Se olisi voinut olla eri asia, jos se olisi ollut suora pop-levy—levy-yhtiöt voisivat vain puhua markkinapotentiaalista tai jotain sellaista. Tämä on mielestäni hieman outo levy, joten mietin, olisivatko levy-yhtiöt kiinnostuneita vai eivät. Onneksi vastaanotto oli positiivinen, ja se oli suuri helpotus. Mutta oli olemassa ajanjakso, joka oli ehdottomasti hieman hermoja raastava.

Mikä inspiroi tekemään Mister Mellowista visuaalisen albumin?

Jo prosessin hyvin varhaisessa vaiheessa visuaalinen taide ja tietyntyyppinen animaatio olivat todella vaikuttavia minulle, kun kokosin musiikkia levylle. Erityisesti oli joitakin vintage-kokeellisia animaatioita 60- ja 70-luvuilta, joilla on tämä raaka, kollaasimainen tunne, joka on ollut todella inspiroivaa minulle. Katsomalla taaksepäin aiempiin levyihini, ne äänitettiin perinteisellä tavalla studiossa, jossa yritin saada äänityksen mahdollisimman puhtaaksi ja virheettömäksi, mutta myös tuottamaan äänen, joka oli mahdollisimman laaja ja täyteläinen. Tämän projektin idea oli tehdä täysin päinvastoin. Halusin sen tuntuvan kuin se olisi karkea luonnos, joka kesti viisi minuuttia piirtää, tuntuvan raalta ja spontaanilta. Annoin tämänlaisen tunnelman johdattaa tämän levyn tekoa. Se oli minulle uusi lähestymistapa, ja pidin ajatuksesta olla hieman huolimaton näiden kappaleiden kokoamisessa, ehkä vähän epätarkka siellä täällä, lisäten joidenkin kappaleiden hieman kaoottiseen tuntuun. Kun pääsin syvemmälle prosessiin, sain sen “A-ha!” -hetken, kun tajusin, että minun pitäisi vain yhdistää äänet ja visuaalit, jotka inspiroivat niitä.

Tämä on kuva kappaleesta "Burnout Blues" visuaalisella albumilla.

Kuinka löysit yhteistyökumppanit albumin visuaaliseen osioon?

Minulla oli lista animaattoreista, joiden työtä olin suuri fani ja joita olin seurannut jonkin aikaa sosiaalisessa mediassa. Otin heihin yhteyttä ja sain todella hyvän vastauksen. Kaunis asia on se, että vaikka heillä kaikilla on hyvin erottuvat tyylit ja he työskentelevät hyvin erilaisilla animaation alueilla, kaikessa heidän työssään on tämä käsin tehty laatu, tämä inhimillinen laatu, jonka tunsin sopivan hyvin musiikkiin, jonka olin tehnyt. Ja mielestäni molemmat projektin puolet vahvistavat toisiaan mielenkiintoisella tavalla.

Millaisia ohjeita, jos ollenkaan, annoit taiteilijoille, jotka työskentelivät albumin visuaalien parissa?

Minulla oli karkea sekvenssi albumille siihen mennessä, kun olin alkanut ottaa yhteyttä ihmisiin ja kysyä, halusivatko he osallistua levylle. Minulla oli myös vaistomainen tunne siitä, mitkä kappaleet toimisivat joidenkin animaattoreiden kanssa, perustuen heidän tyyleihinsä. Määräsin heille kappaleen ja sitten meillä oli lyhyt keskustelu siitä, mitä kappale merkitsi minulle ja mahdollisista ideoista visuaalien lähestymiseen, koska minulla oli yleinen käsitys siitä, miten halusin albumin virtaavan visuaalisesta näkökulmasta. Ei ole oikeastaan lineaarista kertomusta, on enemmänkin tunne, joka sitoo kaiken yhteen. Ja siisti asia on, että jokaisella taiteilijalla on niin ainutlaatuinen tyyli, ja koska olin niin suuri fani heidän työstään, olin tyytyväinen siihen, että he saivat tehdä mitä halusivat. Mielestäni he arvostivat saamansa vapauden. Yleensä, kun heidät palkataan kaupalliseen projektiin tai johonkin, on harvinaista, että he saavat tehdä omaa juttuaan, ja mielestäni projekti sai todella erityisiä visuaaleja sen ansiosta, että heillä oli tilaa venyttää rajoja.

Mikä oli reaktiosi, kun sait ensimmäistä kertaa takaisin visuaalit jokaiselta taiteilijalta?

Olen tehnyt videoita aiemmin perinteisemmällä tavalla, missä on näyttelijöitä. Ja niissä tapauksissa projektin editoinnissa on tietty määrä joustavuutta. Voi olla, että käydään läpi useita editointikierroksia, joissa monet eri näkökulmat antavat mielipiteensä ja asiat voivat muuttua. Mutta tällainen animaatio, jota käytettiin näissä visuaaleissa, on niin aikaavievää ja prosessiorientoitunutta, että matkan varrella voi antaa hyvin vähän palautetta. Usein valmis tuote on pitkälti valmis tuote. Oli todella jännittävää ja myös hieman hermoja raastavaa odottaa näiden videoiden valmistumista ja nähdä, mitä animaattorit olivat keksineet. Olin iloinen, että kaikissa tapauksissa olin hämmästynyt ja yllättynyt siitä, mitä nämä taiteilijat pystyivät luomaan, ja mielestäni ne lisäävät paljon musiikkiin.

Koko albumin läpi käy toistuva teema ylitäytetyksestä ja ylikuormituksesta jatkuvasta aistillisesta syötöstä.

“Aistiylikuormitus” on lause, jota olen käyttänyt aika paljon viime aikoina kuvatessani sitä, mitä päivittäisessä elämässä tapahtuu. Perheen, ystävien ja työn välillä tuntuu, että meillä on hyvin vähän hetkiä säästää, ja sen lisäksi sosiaalisen median ja uutisvirtojen kanssa aivomme toimivat jatkuvasti. Pidin ajatuksesta, että musiikki ja visuaalit voisivat peilata tätä tunnetta. Molemmissa on niin paljon kerroksia. Ja minusta on vähän hauskaa, että tämä on lyhin albumini koskaan—vähän yli puoli tuntia—koska jos se olisi pidempi, se olisi ollut liikaa! Täytyisi pitää tauko. Visuaalien kanssa on hyvin vähän hetkiä, joissa hengähtää, koska se etenee kuin miksausnauha. Et oikeastaan koskaan saa mahdollisuutta hengähtää.

Kuinka henkilökohtaisesti käsittelet tämän päivän hyperstimulaatiota?

Onneksi minulle musiikki on avuksi siinä. Musiikintekoprosessi, olen tehnyt sitä niin kauan, joten kun istun alas ja aloitan työn, pääsen vyöhykkeelle, jossa et edes ajattele niin paljon kuin teet reaaliajassa, ja se on ollut erittäin hyödyllistä minulle sulkea pois kaikki muut asiat, jotka yrittävät kiehtoa huomiotani. Mutta vain irtautuminen maailmasta on ollut tärkeää minulle. Olipa kyseessä viikonloput tai ilta tällöin, yritän lukittautua pois ja lukea kirjaa tai tehdä jotain, joka auttaa minua ottamaan etäisyyttä kaikista jatkuvasti pommittavista ärsykkeistä.