An Otis Redding Primer

Sähkön kohdalla on se, että sen ei tarvitse tulla kovalla pamauksella tuntumaan, ja samalla tavoin on myös musiikin kohdalla. Olipa se sitten hiljaa kuiskaten tai innokkaasti huutaen, sen järkytys kulkee lävitsesi aivan samalla tavalla. Otis Redding ymmärsi tämän, ehkä paremmin kuin monet hänen aikalaistensa, ja hänen laulamisensa oli puhdasta sähköistä tulta. Hänen kuolemastaan on nyt 52 vuotta, ja toivottavasti aina tiedetään, että Soul-kuningas oli ehdoton mestari sydänten soittamisessa. Kukaan ei voinut kääntää nuottia syvästi tunnettuksi tuskaksi kuten Redding. Kaikki tämä oli siinä hänen äänessään, musiikillinen asettelu tarjosi tyynyn, ei työntöä, tukiessaan Reddingiä, mikä mahdollisti hänen seistä eturivissä ikonisilla kappaleilla kuten “These Arms of Mine,” “Respect,” ja “I’ve Been Loving You Too Long,” pyytäen rakkautta, pitäen toivon elävänä huolimatta uhkaavasta sydänsurusta, ja todistaen, että soul-musiikki on universaalia ja tarkoitettu kaikkien nautittavaksi.

Redding kasvoi Maconissa, Georgiassa. Kirkon diakonin poikana hänen musiikilliset mieltymyksensä kehittyivät gospelin, bluesin ja R&B:n parissa. Idoleihin kuuluivat soul- ja rock’n’roll-legendoja Sam Cooke ja Little Richard, mikä on sopiva vastakohta gospel-lauluäänelle ja korkealle energialle. Redding kulki ympäriinsä intohimolla vatsassaan ja hillitsemättömällä kunnianhimolla todistaa, että valittu tie laulajana johtaisi menestykseen. Hän lauloi paikallisissa klubeissa 15-vuotiaana vuonna 1956, voitti lahjakilpailuja ja oppi esitysbisneksen saloja. Lopulta hänestä tuli laulaja bändissä nimeltä Pinetoppers ja jo 1960 Redding uskalsi lähteä L.A.:han tähdeksi. Kun se ei tapahtunut, hän palasi Georgiaan, meni naimisiin ja sai lapsen, mutta ei luopunut unelmastaan, jopa työskennellen pienen levy-yhtiön kanssa julkaistakseen muutaman singlen. Vuonna 1962 hänen läpimurtonsa tuli vihdoin Stax Recordsilla Memphissä Pinetoppersin kitaristin sessiossa. Kun hän sai mahdollisuuden laulaa kaksi kappaletta, Redding teki vaikutuksen “These Arms of Mine,” kappaleella, jonka hän oli kirjoittanut pari vuotta aiemmin. Sopimuksen myötä Staxilta “These Arms of Mine” julkaistiin myöhemmin samana vuonna. Reddingin ensimmäinen albumi, Pain in My Heart (1964), koosti useita hänen Stax-singlejään ja B-puolia. Se ei rikkonut ennätyksiä tai noussut korkealle listoilla, mutta se oli riittävän vahva esitys laulajalta, jonka Stax koki mahdolliseksi menestyä suuresti.

Ja menestyä, Otis Redding teki. Hänet tunnetaan nyt yhtenä kaikkien aikojen suurimmista artisteista. Pitkä ja roteva mies, Redding osoitti, että karheus voi olla myös hellää, että lihaksikas voi olla myös lämmintä, ja että murheellinen tunne voi olla myös haavoittuva. Balladit, stompperit, uudelleen työskentelyt cover-kappaleet, jotka eivät enää muistuttaneet alkuperäisiä versioitaan, Redding pystyi tekemään kaiken.

Pitkäaikaiset fanit ja uudet tulisi tehdä viikoittaiseksi tavaksi kuunnella Otis Reddingiä. Tässä on joitain, joita voit lisätä soittolistallesi.

The Great Otis Redding Sings Soul Ballads (1965)

Reddingillä oli kyky omistaa laulu, saaden sen tuntumaan siltä, että se oli hänen eikä kenenkään muun. Tämä kyky tuli esille ja vielä enemmän hänen toisella studioalbumillaan, 1965:n The Great Otis Redding Sings Soul Ballads. Nähtyään, kuinka taitava Redding oli surullisissa lauluissa, albumi koostuu pääosin balladeista, lukuun ottamatta onnistunutta singleä “Mr. Pitiful,” kappaletta, jonka Redding kirjoitti yhdessä Staxin sessiokitaristin Steve Cropperin kanssa. Kahdestatoista kappaleesta Redding kirjoitti tai oli kirjoittamassa viisi. Loput ovat covereita, kuten Sam Cooken “Nothing Can Change This Love” ja The Impressionsin “For Your Precious Love.” Single “Mr. Pitiful” on keskitason kappale, joka vaikuttaa pilkkaavan hänen mieltymyksensä sydäntä särkeviin balladeihin, mutta jopa sen eloisammassa sävyssä hän silti valittaa rakkaudesta, jota hän kaipaa. Toinen albumin kohokohta on Reddingin yhdessä kirjoittama “Your One and Only Man,” joka kuulostaa varhaiselta versiona myöhemmästä hitistä “Respect.” Kappale, joka erottuu eniten, on “That’s How Strong My Love Is,” uudelleen järjestetty cover-kappaleesta, jonka alkuperäinen esitti O.V. Wright. Se oli B-puoli “Mr. Pitiful” -singlelle, mutta päätyi listaamaan itsenäisesti. Vaikka Redding ei kirjoittanut sitä, hänen esityksensä omistautuneesta rakkaudesta on yksi hänen liikuttavimmista tulkinnoistaan.

Otis Blue/Otis Redding Sings Soul (1965)

Otis Blue (1965), Reddingin kolmas studioalbumi, oli se, jossa hän lopultakin löysi omat juurensa, tuntien olonsa mukavammaksi omassa äänessään kuin aiemmissa yrityksissään. Se oli myös Reddingin kaikkein ilmeisin yritys tavoittaa valtavirran kuuntelijat tarjoten niin monimuotoista sisältöä kuin cover Temptationsin hittinä “My Girl,” Rolling Stonesin “Satisfaction,” ja B.B. Kingin “Rock Me Baby.” Redding kunnioitti myös yhtä idoleistaan kattamalla kolme Sam Cooken kappaletta (“Shake,” “Wonderful World,” ja “Change Gonna Come”). Mutta Redding todella onnistui loistamaan kolmella itse kirjoittamallaan/kirjoittamallaan kappaleella. Maanläheinen avaus “Ole Man Trouble” näyttää enemmän reflektiivisen Reddingin, itsevarma “Respect” (hänen versionsa on alkuperäinen, vaikka Aretha Franklin myöhemmin teki siitä omansa) sanoo, että hän ei välitä, mitä hänen naisensa tekee hänen ollessaan poissa, mutta vaatii kunnioitusta kotiin palatessaan, ja vakuuttava rakkauden kasvaminen “I’ve Been Loving You Too Long” oli hänen suurin hittinsä tuohon aikaan. Otis Blue nousi R&B-albumilistan ykköseksi ja on kiistatta hänen paras albuminsa.

The Soul Album (1966)

Vuonna 1966 Redding oli vakaassa nousussa, myyden levyjä ja valloittaen paikkoja, jotka kerran tuntuivat olevan saavutettavissa soul-artisteille, kuten kuuluisa L.A. klubi Whisky a Go-Go. Ja kuten fanit, jotka kävivät hänen showssaan, todistivat, hänen live-esityksensä olivat nähtävä. Reddingin energia ja elinvoima ylittivät kaikki rajat riippumatta siitä, mitä hän lauloi. The Soul Album (1966) esittelee suurta osaa tästä eklektisestä energiasta. Hän poltti ja kaipasi balladissaan kuten kukaan muu (kuuntele “Just One More Day,” “Cigarettes and Coffee,” ja “Everybody Makes A Mistake”) mutta saat tunteen hauskuudesta kappaleilla kuten Temptationsin cover “It’s Growing,” Sam Cooken cover “Chain Gang,” blues rock “Scratch My Back,” ja juhlava shout-kappale “Treat Her Right.”

Complete & Unbelievable: The Otis Redding Dictionary of Soul (1966)

Redding piti energian yllä viidennellä studioalbumillaan Dictionary of Soul (1966). Siihen mennessä Redding oli jo taitava tulkitsemaan vakiintuneita kappaleita ja muuntamaan niitä oman erityisen sielunsa jalkojen taputukseen sopiviksi. Tämä ilmenee parhaiten hänen versionsa Beatlesin “Day Tripper” kappaleesta. Se kuulostaa tuskin samalta kappaleelta. Albumin muut singlet nousivat R&B-listojen TOP 20:een, kuten hauska “Fa-Fa-Fa-Fa-Fa,” pyytävä “My Lover’s Prayer,” ja “Try A Little Tenderness.” Kuten monissa kappaleissa, joita hän ei kirjoittanut, kuulet hänen versionsa “Try A Little Tenderness” ja on vaikea uskoa, että se alkoi pop-standardina 1930-luvulta. Redding otti sen ja muokkasi sen, Cropper ja muu taustalla keinaillessaan, kun Redding aloittaa surullisella oodilla elämältä uuvuttamasta naisesta, joka tarvitsee vain hellää hoivaa. Musiikki kasvaa ja Redding purkaa tuliseen huutoon, vaatiessaan, että tämä nainen ansaitsee sen, jättää hänet rauhaan, ellei se ole hellä kosketus. Ja jos Redding vaatii sitä, tiedät, että se on totta. “Tenderness” nousi R&B-listalla neljänneksi ja pop-listalla 25:ksi ja on tähän päivään saakka yksi Reddingin tunnetuimmista kappaleista.

The Dock of the Bay (1968)

Reddingillä oli kiireinen vuosi 1967. Live-albumi (Live in Europe), duetti-albumi Carla Thomasin kanssa (King & Queen), ja Monterey Pop Festival, jossa hän hurmasi Bay Area -rockväen. Ei näyttänyt olevan mitään, mitä hän ei voisi tehdä. Mutta sitten Otis Redding kuoli joulukuussa lento-onnettomuudessa, ja se oli katastrofi hänen perheelleen ja ystävilleen, Staxille, hänen faneilleen ja musiikille ylipäätään. Mutta tallennettuja äänityksiä oli vielä julkaisematta. Kolme päivää ennen hänen kuolemaansa hän viimeisteli tallennuksen, josta tulisi hänen suurin hitti, “(Sittin’ On) The Dock of the Bay.” Sen surullinen katsaus elämän ohitse antamiseen, kun kertoja tuntee, ettei ole mitään syytä elää, osui liian läheltä sydäntä, ottaen huomioon Reddingin äkillisen kuoleman 26-vuotiaana. Single julkaistiin seuraavana kuukautena ja nousi pop- ja R&B-listojen kärkeen, mikä osoitti väkisin tapahtuvaa siirtymistä valtavirran tähtisyyteen, johon Redding näytti olevan tarkoitettu. The Dock of the Bay (1968) oli postuuminen albumi ja pääasiassa kokoelma enimmäkseen aiemmin julkaistuja materiaaleja singleistä, B-puolista ja kolmesta muusta albumista. Ankkuroiden “Dock of the Bay,” se muistuttaa urasta, joka oli nousussa tuntemattomiin korkeuksiin.

The Immortal Otis Redding (1968)

Vuonna 1968 julkaistiin toinen postuuminen julkaisu, joka on yhtä vahva kuin The Dock of the Bay ja tällä kertaa se koostui lauluista, jotka Redding oli äänittänyt viimeisissä sessioissaan Staxilla joulukuussa '67. Syksyllä '67 Reddingille tehtiin leikkaus hänen kurkulleen ja hänelle määrättiin levätä ääntään leikkauksen jälkeen. Sinä aikana Redding kävi hulluksi, selaten lauluja, kuunnellen Beatlesia, ja kun hän palasi studioon, hän oli täynnä ideoita. The Immortal Otis Redding (1968) sisältää sydäntäsärkevän “I’ve Got Dreams to Remember,” jossa on yhteiskirjoitusoikeus hänen vaimolleen Zelma Reddingille, raivokkaan “Hard to Handle,” “The Happy Song” (aiemmin julkaistu), ja “Amen.” Siellä on myös joitakin kappaleita, jotka ovat hieman epätavallisempia verrattuna aiempaan työhön, kuten “You Made a Man Out of Me” ja “Nobody’s Fault But Mine.” Henkilökohtaisesti suosikkini on “Dreams.” Jos “Dock of the Bay” iski sinua vatsaan sen surullisella hyväksymisellä, “I’ve Got Dreams to Remember” muistutti kaikkia siitä, että kukaan ei löytänyt niin hyvin sydäntäsärkevää tuskaa kuin Otis Redding. Se sisältää myös taustalaulajia, ensimmäinen Redding-kappaleelle. Tässä ei ole mitään huonolta kuulostavaa. Jokainen kappale tällä albumilla vie mennessään emotionaalisessa intensiivisyydessään, mikä ei ole yllättävää, kun puhumme Otis Reddingista. Tulevia postuumisia julkaisuja oli enemmän, mutta tämä on paras kuva Reddingin mielentilasta ja kunnianhimosta juuri ennen hänen kuolemaansa.