Hetki on paras levykauppa Vermontissa

Vapaasti itsenäisten kauppojen rivistön keskellä, jotka venyvät vaatimattomasti pitkin varsinaista Pääkatuamme, In The Moment ei ole juuri sellainen levykauppa, jota nuoruudessani usein vierailin.

Synnyin ja kasvoin New Yorkissa, ja vietin 90-luvun ja 00-luvun sijoittuen selvästi keskustan alueelle, kulkien Queensin asunnoista koppaamaan paikkoja, kuten kuuluisan snobi boutique Other Music tai käytännöllinen underdog Mondo Kim's, tai niche-teknon suosikki Sonic Groove--huomattavasti kaikki nyt suljettu. Vain vaivoin vältin ylihinnoitellun turistitrappin Bleecker Bob’sin, kun vaelsin East Villagen dub-huumausmyymälässä Jammylandissa, tilaisuuksien mukaan kääntyessäni sen kapeita portaita alas sormet läpi erityisesti räätälöityjä melu-CD-R:itä ja kasetteja Hospital Productionsissa. Nämä kolme ovat myös poissa, yhdessä kymmenien muiden paikkojen kanssa, jotka mielessään uupuneina sammutettiin teknologisten mullistusten ja kiinteistöhimojen avulla, mikä teki levykaupan pitämisestä Manhattanilla yhtä kestäväksi kuin kuristaminen.

In The Moment ei ole lainkaan samanlainen kuin nämä paikat. Ensiksikin, se sijaitsee Brattleborossa, Vermontissa, noin 200 mailin ajomatkan päässä Generation Recordsista, yhdestä harvoista selviytyvistä Greenwich Villagen etuuksista. Lisäksi paikka on melko siisti ja hyvin valaistu, aito Herculean yhdistelmä mille tahansa kaupalle, joka myy käytettyjä sekä uusia vinyylilevyjä. Huolimatta teollisuusstandardista, jossa pöly tanssii uhmaavasti julman loisteputkivalon alla, se pysyy suhteellisen koskemattomana kuin mitä tahansa muuta toimintaa sen lähellä, kuten Mocha Joe's Cafe, Sam’s Outdoor Outfitters ja perheystävällinen Whetstone Station Restaurant / Brewery.

Jos kuulostaa siltä, että pilkkaan pieniä kaupunkeja Amerikassa, voin vakuuttaa sinulle, että se on puhtaasti seurausta oman itseinhoani ja täydellisestä kateudestani sitä kohtaan, mitä paikalliset asiakkaat In The Momentissa omistavat mutta minä en koskaan. Kukaan ei välittänyt tuon taivaallista, kun hiippailin läpi yllä mainittujen levykauppojen, lukuun ottamatta Sonic Groovea, kun Adam X tai Dan Physics, eivätkä harvat vierailijat goth-teollisuus yökerho perustani DJ:nä, olivat tiskin takana. Muun lisäksi, vain tästä poikkeuksesta minä kohdattiin kuin märkä vieras liiketoimissa, joissa kävin ainakin kuukausittain ja, toisinaan, lähes viikoittain.

Ei ole väliä, kuinka siistejä tai omituisia valintojani oli, ei väliä kuinka puoliväli älykkäitä huomautuksiani rekisterissä, Manhattanin levykauppojen asiakkuuteni ei merkinnyt mitään muuta kuin vähäistä myyntiä näille varmasti kamppaileville eikä millään muotoa petollisille liiketoimintojen omistajille ja henkilöille. Jos tein minkäänlaisen vaikutuksen, se oli kääntää nämä ihmiset pois. Helvetti, poltan siltoja edelleen nyt kun kaikki hyvät paikat occupy hipper-osia Brooklynista. Rough Trade jopa esti minut Twitterissä, jos voit uskoa sen.

Tässä elämänvaiheessa en halua olla pidetty, puhumattakaan tunnustamisesta. Mutta kyllä, oli aikaa jolloin halusin vain sitä paikalliselta levykaupalta. Olin lukenut kirjoista bändeistä, jotka perustettiin roikuttamalla näissä paikoissa, ystävyyksiä luotiin, legendoja tehtiin. Tuoreimmassa julkaistussa gonzo-muistelmissaan Feel The Music (Anthology Editions), tunnettu keräilijä ja itsenäinen myyjä Paul Major kuvailee työtä 70-luvun lopulla Village Oldies -liikkeessä, joka oli aikaisemmin työllistänyt proto-punkin merkittävän Lenny Kaye. Laajakatseisesti katujen runoilijan arvolla, hän kirjoittaa mafiosoista ja huumeriippuvaisista, huijareista ja pedofiileistä, ihmisistä, joilla on lempinimiä kuten Broadway Al ja Sorcerer Dave. Se on melko lyhyt mutta maaginen osio suuressa kirjassa erikoisista ja harvinaisista levyistä. Sinun pitäisi ostaa se.

Valitettavasti se ei ollut lainkaan minun levykauppakokemukseni. Minun oli puhtaasti kaupallinen, täysin ilman ihmetystä tai kepposia kuin niin paljon myöhäiskapitalismia. En koskaan varastanut, en koskaan tinkiä tai valittanut hintalapusta, ja yleensä haistoin hyvin. Olin outo, laiha teini, joka sittemmin kasvoi oudoksi nuoreksi mieheksi, eikä missään vaiheessa prosessia minusta koskaan edes harkittu mukaan niin kauan kuin jalasta New Yorkin levykaupan historiassa. Jossain vaiheessa aloin käyttää kuulokkeita uskonnollisesti, huomaamaton hylkääminen myymälän valinnoista, joita työntekijät epäilemättä kamppailivat itsensä välillä soittamaan kaiuttimista. Ehkä tein niin antaakseni näille mädälle elitistille gepardille tekosyyn olla vuorovaikutuksessa kanssani, tapa, joka jatkuu tähän päivään asti aina kun jätän talon.

Byron Greatorex omistaa In The Momentin ja, perustuen melko mukavaan keskusteluumme, ei ole mätä elitistinen gepardi. Aiemmin vakuutusalalla työskennellyt henkilö, joka asui Connecticutissa, avasi Vermontin kaupan isänsä kanssa vuonna 2005 päättäessään, että vaikka hän oli hyvin palkattu työllään, hän ei halunnut sitä urana. "Minulla oli vähän rahaa käytettävissäni ja tulin tänne," hän sanoo pohjoiseen muutosta. Sijaintivalinta In The Momentille sattui Greatorexin paljon nuoremman sisaren saatettaessa lähikaupungin Putneyssä yksityiseen lukioon. Se auttoi myös täyttämään tyhjyyden, joka jäi Mainly Musicista, muusta Pääkadun levykaupasta, joka kärsi tulipalosta. "Me emme tehneet sitä," hän vitsailee hieman synkällä tavalla.

Se lievästi mustalamppu humor on ehkä jotain, joka liittyy Greatorexin pitkään rakkauteen raskasta metallia kohtaan. Nuoruusvuosistaan siihen asti kun hän omisti levykaupan, hän kuunteli pääasiassa klassista thrashia ja proto-metallia. Hänen makunsa ovat sittemmin laajentuneet kaupan funktiona, mutta Greatorex ei aikonut tulla keräilijäksi itse. "Muistan, että tuli todella hyväkuntoinen kopio Metallican Kill ‘Em All, alkuperäinen painos," hän sanoo elämää muuttavasta hankinnasta. "Nyt minulla on kokonainen huone talossani vinyyleille, vaikka olin luvannut itselleni, etten tehtäisi niin."

Muuttua muutaman vuoden kumppanuuden jälkeen, Greatorex otti ohjat käsiinsä ja teki ratkaisevan muutoksen liiketoimintamalliin. "Kun ostin kaupan vuonna 2008 tai 2009, hävitin CD:t todella nopeasti," hän sanoo. "Menin täysin vinyyliin." Hän oli huomannut asiakkaidensa kiinnittävän huomiota heräävään formaattiin ja päätti täysin sitoutua siihen, oivaltava tuomio silloin ja jälkikäteen.

Huolimatta Greatorexin päähäntuntien juurista, hän ei rajoita valikoimaansa mihinkään yhteen genreyn. In The Moment myy laajaa valikoimaa levyjä, järjestettyinä kategorioittain mutta säännöllisesti yllättävää ja vasemmalle kääntymistä. "Yritän ylläpitää kunnioitettavaa klassisen musiikin osastoa," hän huomauttaa, viitaten toiveeseen, että jokaiselle, joka astuu sisään etuovesta, olisi jotain. "Jos he haluavat loungemusiikkia, minulla on loungemusiikkiosasto."

Tuore Instagram-video uusista saapumisista esitteli aiemmin omistettuja albumeja jazz-suuruus McCoy Tynerilta, vaudeville-aikakauden banjon soittajalta Uncle Dave Maconilta ja vaikutusvaltaiselta bluesmusiikilta Muddy Watersilta, sekä prog rock -klassikoita Genesisiltä ja Yesiltä. Kuten pitkäaikainen veteran osto kuten minä, joka on jättänyt elämää pettymään loputtomiin tunteihin, vietän aikaa voi olla ilo sukeltaa näihin ilman että käteni joutuvat harmaaksi.

Astuminen In The Momenttiin, kokeilen jotain, joka muistuttaa siitä, mitä koin nuorempana levykauppakäyttäjänä, innostusta tutkia, joka tulee kuin tuntuva läsnäolo vestigial appendagina tai fantomilimbs. Löydän iloa näistä retkistä, jotka osuvat yhteen käynneilläni appivanhempieni luona, joka asuu noin puolen tunnin matkan päässä. Tämän jälkeen säilytän elävät muistot hankinnoistani--kuten uutuuspainoksen J Dilla “Fuck The Police” muodossa, badge-muotoisena vinyylinä--kuten myös ne, joita nyt toivon, ettei olisi jäänyt taakse--kevyt vääryys Stephen Stills' largely unloved 1978 affair Thoroughfare Gap.

Hyvä kuratointi varmasti auttaa tekemään levykaupasta suuren, mutta se ei riitä pitämään sitä toiminnassa. Syvästi välinpitämätön pysähtymisestä, Greatorex miettii ennakoivasti tapoja pitää asiakkaat tulemaan sisään ja, mikä tärkeämpää, palaamassa. Eräänä hetkenä hän yritti lisätä baari tiloihin, suunnitelma, joka lopulta kaatui, kun ehdotettu kumppani ei pystynyt saamaan tarvittavaa rahoitusta kasaan. "Pitkän vaiheen jälkeen, joka yritti saada sen tapahtumaan, oli todella harmillista," hän sanoo.

Silti, yksi laajentamisalueista, joita Greatorex tutki on vahingossa kutsunut minua In The Momentin puoleen ensimmäisessä ja sitten toistuvissa käynneissäni. Ostettavat julisteet ja printit koristavat sen seiniä, mutta eivät tavallisia levykaupan syöttiä Fillmore West -kappaleita tai Grateful Deadin kannabiskikkareita. Sen sijaan, konserttiin keskittyvää taidetta, jotka on piirtänyt underground rock -kultisteja, kuten Alan Forbes, John Howard ja Arik Roeper, on näytillä.

Kaikki alkoi muutamasta avainesittelyistä paikalliselta muusikolta ja ystävältä Dave Sweetapplelta. "Sieltä vain menin jäniksen kolon läpi ja aloin tutkia muita artisteja," Greatorex sanoo, kääntyen Barry Blankenshipin ja Dan Stilesin suuntaan, muiden joukossa. Hän pitää tarjoukset tuoreina samalla kun vastustaa houkutusta pitää palaset itselleen. "Olen orgaanisesti tullut todelliseksi faniksi tästä tavarasta."

Yhdellä retkelläni In The Momenttiin, tuijotin yhtä Forbesin psykedeelistä teosta Chris Robinson Brotherhoodista melkein yhtä paljon kuin aarteita levybinsseissä, palattua todellisuuteen vain muistelemalla Dinosaur Jr. julistetta, jonka jo omistan. Tiskillä työntekijä jutteli kanssani, kun annoin kopion Dave Sweetapple -projektin Witchin toista pitkäsoittoa Paralyzed. Se oli lyhyt mutta perusteellinen vuorovaikutus, joka kantoi yhteistä ymmärrystä musiikkigeekin statuksestamme. Se ei ehkä tunnu paljon sinusta, mutta elinikäisen institutionaalisen julmuuden jälkeen New York Cityn levykaupan moukkailta, arvostan todella niitä muutamaa minuutteja ihmisyyteen. Arvostan todella.

Seuraavaksi: Paras levykauppa Mississippissä.