Maailman ympäri levykaupasta: New Hampshiresta Virginiaan

Se oli ilta Amerikkalaista kesä-vinyylia, jonka jälkeen vietin päivän Bull Moose-liikkeessä Portsmouthissa, New Hampshiressa. Valkoiset kyltit erottuivat käytävässä, pesäpallokortit valloittivat pyöräilykiekot. Merkintä "Halloween Collections" seisoi yhdessä "Grammy’s"-merkin kanssa. Geometriset muodot täyttivät tilat sarvien välissä bändin Pyramids albumissa. Ajattelin kokoontumista, josta olin juuri tullut. Joku puheli tiskillä Nintendo DS:stä. Suuntasin hyllyille.

Sebastian Cabotin puhuttua versiota Bob Dylanista jaettiin epäilyksin. Multiväriset Felix-kellokissat, jotka koristivat Tacocat-yhtyeen "Lost Time"-levyn kantta, herättivät riemua. John Angaiakin radikaali viesti maailmalle tallennettiin tulevaa käyttöä varten.

Ja laajemmin ajatellen, kaiken tämän keskellä, olin 'kotona.' Ja vaikka olisin voinut mennä Liverpool Street Stationiin vierailemaan vanhalla lentotukikohdalla, josta isoisäni lensi, ja yrittää löytää paikallisen musiikkikaupan (Google ehdotti, ettei sellaista ollut) verratakseen tämän päivän musiikkia Vera Wang -tyyppiseen, purjehtivaan musiikkiin, joka kuului silloin Murrow'n radio-raporteissa ja musiikkiin, jota hän esitti muiden vankien kanssa POW-leirissä hieman PR-temppuna, jonka saksalaiset halusivat toteuttaa, en mennyt. Ajatus jätettiin myöhempää pohdintaa varten.

Clyde "Kingfish" Smith, katukauppias, improvisoi laulun vinyylille, kun ilmastointi humisi sen basso profundo taustalla ja kaihtimet olivat vedettyinä. Yksi hoo-lawd teki äkkikäännöksen soinnun kulmassa. Banjo puolella B näytti kulkevan myrskyiseen, metalliseen tunnelin sisään. Kaihtimien takana kuvittelin, kuinka lämpö toteutti ajatustaan autiomaasta.

Moottoritien tuuli nosti auto-puheen huutoon. Aurinko paistoi kirkkaasti. Ja täällä, luin vinyylin takakannesta, Lost Train Blues. "Erikoisia asioita tapahtuu tässä maassa,” laulaisi myöhemmin Buster Ezell. YouTube mainitsi muistiinpanot. "Haparoivaa, iloista, demokratian kunniaa." Tuuli, murros ikkunoista. Ja myöhemmin avaisin reppuni ja lukisin Navajo-runon tuoreesta kopiotasi In The Trail Of The Wind, jossa sanottiin --

Tuuli antoi heille elämän. Se on tuuli, joka tulee suustamme nyt ja antaa meille elämän… Sormiemme kärjissä näemme tuulen jäljen; se näyttää meille, minne tuuli puhalteli, kun esi-isämme luotiin.

Joten, tuulen mukana, kuljimme Zakim-sillan yli, kun "Chimes of Freedom" välkehti. Takaisin taas: Peggy-O. Aamun Beethovenin 8. varhain moottoritievalossa. Aloin kuvitella True Detective -kautta 95, kun katsoin yli rintapään korkuisten vihreiden sarjakaihtimien Hackensack-joen varrella. New Jersey antoi tietä Delawarelle, joka antoi tietä Marylandille. C-SPAN-radion soidessa Virginia itse ja myöhemmät Virginian auringonlaskut saapuivat.

Love and Mercy, yksi tie-dye Brian Wilsonin LP, julisti Steady Sounds-kaupassa Richmondissa, "Miksi olet edes ulkona?" kuumuudessa. "Palatkaa tänne," ääni huusi matkan varrella, "ja kerro mitä sinulla on päälläsi!"