16. toukokuuta myymme Skogens Frukter, aivan uuden kokoelman uusia ja rakastettuja lauluja ruotsalaiselta tähdeltä Daniel Norgrenilta. Hän tuli Vinyl Me, Please:n huomioon Levi Sheppardin ansiosta, joten pyysimme häntä kirjoittamaan siitä, kuka Daniel on, ja miksi hän on yksi Euroopan parhaiten varjeltuja salaisuuksia.
Sain tietää Daniel Norgrenistä viime syksynä hänen kolmen live-esityksen jälkeen Pickathonissa. Daniel ja hänen miehistönsä matkustivat Ruotsista soittaakseen ensimmäiset Yhdysvaltojen keikkansa Oregonissa sijaitsevan kolmen päivän ulkoilmamusiikkifestivaalin metsäisessä ympäristössä. En ollut Pickathonissa enkä edes tiennyt mikä se oli sillä hetkellä, mutta olin heti lumoutunut ympäristöstä nähdessäni klipin. Yksinkertainen lava, jolla tuskin oli tarpeeksi tilaa 3 miehen joukkueelle suuren yleisön edessä keskellä metsää. Se ei ollut Coachella eikä onneksi Fyre Festival, vaan parhaalla mahdollisella tavalla - suuri yleisö kokoontui, mutta puiden katoksen alla metsässä ympäristö oli yhä hyvin intiimi. Siellä lavalla Daniel Norgren istui soittamassa pianoa kuin olisi soittanut olohuoneessaan.
Tämän live-esityksen katsominen ja kuunteleminen osoittautui täysin silmiä avaavaksi. Jokainen, joka on musiikin ystävä, voi joskus törmätä johonkin tällaiseen, johonkin, joka on ollut piilossa näkyvissä niin kauan, että melkein hävettää, ettei tiennyt siitä etukäteen. Kun kuuntelin Daniel Norgreniä ja hänen bändiään esiintymässä, tekstasin välittömästi ystävilleni ja yritin kiihkeästi etsiä kaikki tiedot yrittäen vahvistaa innostustani. Musiikki oli heti kutsuvaa ja vangitsevaa. Olinko ainoa, joka ei tuntenut tätä musiikkia? Olinko löytänyt jonkun tuntemattoman talentin? Miten oli mahdollista, etten ollut koskaan kuullut Daniel Norgrenistä?
Sen jälkeen olen saanut selville, etten ollut yksin oppimassa Norgrenistä, ja että niille, jotka rakastavat häntä, hän on omistuksen ja pakkomielteen arvoinen hahmo, vaikka käytännössä kaikki tätä artikkelia lukevat miettivät, kuka helvetti hän on. Ja hän ei ole vain tuntematon; hänellä on valtava katalogi. Norgrenin musiikkiin tutustuminen tällä hetkellä tarkoittaa 10 vuoden vielä löytämättömän musiikin läpikäymistä, samalla kun tuntee vahvasti, että hän on vasta pääsemässä alkuun.
Norgren on kasvattanut eksponentiaalisesti kasvavaa yleisöä ja fanikuntaa kotimaassaan Ruotsissa sekä yleisesti musiikinharrastajien keskuudessa Euroopassa. Eurooppalaiset rakastavat häntä, syystäkin, ja ovat ilmeisesti pitäneet hänet itsellään; hän soittaa loppuunmyydyille yleisöille ympäri mannerta. Joten viime vuoden parin viikon aikana, menin Pickathon-setin katsomisesta, Brysselissä loppuunmyydyn keikan livestreamin katsomiseen, näkemään hänet livenä ja henkilökohtaisesti erittäin innokkaan yleisön kanssa Lontoossa.
Useiden keikkojen näkemisen, hänen albumiensa kuuntelemisen uudestaan ja uudestaan sekä tutustumisen jälkeen siihen, miten hän on rakentanut kaiken, mitä hänellä on tänään – levy-yhtiö, innostunut yleisö ympäri Eurooppaa, syvä katalogi – Daniel itse tuntuu edelleen hieman myyttiseltä minulle. Hänen musiikkinsa livenä kokeminen tuntuu sähköistävältä. Energia, jonka hän tuo keikoilleen, voi muuttaa puhelias väkijoukon superfaneiksi. Hän on enimmäkseen kitaransoittaja, mutta hän kaataa sydämensä pianoesityksiin, hurmaa harmonikkasoololla ja sitten nousee seisomaan ja laittaa vitsiä tekemättömänä päälleen haitarin.
Säveltämisen soundi on selkeästi kotikutoista ja hänen estetiikkansa on selvä todiste hänen itsenäisestä taiteilijan asemastaan. Jos tämä kuulostaa vähättelyltä, se ei ole, mutta kun käsittelet Superpuma-levymerkin jokaista julkaisua, jonka Daniel ja läheinen ystävänsä Pelle Nyhage perustivat vuonna 2004, voit seurata Norgrenin musiikin kehitystä selkeillä merkkipaaluilla. Jos etsit kaikki mahdolliset YouTubesta, löydät vanhoja kuvamateriaaleja hänen sooloesiintymisestään bassorummun kanssa, sitten kaksi miehen yhtyeessä pystybassistin Anders Grahnin kanssa ja viimeksi rumpali Erik Berntssonin kanssa. Kun kuuntelet heidän diskografiansa, kuulet muutaman EP:n ja neljä kokopitkää albumia, joiden julkisuaikatauluun mahtui albumit keväällä ja syksyllä 2015.
Daniel Norgrenin näkeminen livenä on paikka, jossa hän tekee voimakkaamman vaikutuksen taiteilijana, osittain koska kaikista hänen kymmenen viime vuoden töistään lähtien hänen kappaleensa ovat kehittyneet pidemmälle kuin mitä alunperin taltioitiin hänen 4-raidan kasettinauhurillaan kotistudiossa. Hänen kataloginsa syvyys tarjoaa runsaasti ihastuttavia ja sitouttavia kappaleita esitettäväksi livenä, ja mahdollisuus nähdä hänet 400 hengen tapahtumapaikassa, kun he kiertävät Yhdysvalloissa myöhemmin tänä vuonna, tuntuu olosuhteiden lahjalta – useammassa osassa Eurooppaa olisi onnekas nähdä hänet alle 1000 hengen tapahtumapaikassa. Hänen kappaleensa ovat uskomattoman voimakkaita kummassakin tilassa, ja hänen taitonsa tarttuvissa melodioissa ja lauluharmonioissa saavat sinut hyräilemään hänen kappaleitaan viikkojen ajan.
Voin kertoa, mistä pidän jokaisessa hänen kappaleessaan tuntikausia kenelle tahansa kiinnostuneelle, levittämällä 10-minuuttisia versioita kappaleesta "Moonshine Got Me", siitä huuliharppuverseestä kappaleessa "People are Good", mutta todella se on hänen kirjoitustyylin ja laulujensa moninaisuus, joka edelleen innostaa minua fanina. Hänellä on suorasukaisia kappaleita, jotka ovat välittömästi magneettisia kuuntelijoille, mutta hänen syvemmät kappaleensa ovat kerroksellisia ja saavat sinut palaamaan hänen kappaleisiinsa yhä uudelleen ja uudelleen.
Tänään on kulunut melkein kaksi vuotta ja useita täysiä kiertueita Daniel Norgrenin viimeisimmästä julkaisusta ja luulen, että on turvallista sanoa, että odotus kasvaa seuraavaa kokopitkää albumia ja siihen liittyviä kiertueita kohtaan. Sillä välin, yhteistyössä Vinyl Me, Pleasen kanssa Daniel Norgren julkaisee Skogens Frukter (Metsän hedelmät) rajoitettuna eränä vinyylinä, kauniilla revontulenvärisellä marmorivinyylillä, jota painetaan 1000 kappaletta. Tämä keskeinen mix-aiempien albumien suosikeista kuten "Are We Running Out of Love?", "Moonshine Got Me" ja "Everything You Know Melts Away Like Snow" yhdistyvät aiemmin julkaisemattomaan kappaleeseen "People Are Good", sekä uusiin ambient raitoihin "Where Are You Going?" ja "Furry White". Skogens Frukter ilmestyy 16. toukokuuta, yksinomaan Vinyl Me, Please -kaupassa. Jos koskaan on ollut aika ilmestyä ja löytää taiteilija, nyt on sinun mahdollisuutesi.
Levi on Vinyl Me, Please:n Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien yhteyshenkilö. Kyllä, meillä on sellainen.
Eksklusiivinen 15 % alennus opettajille, opiskelijoille, sotilaille, terveydenhuollon ammattilaisille & ensiapu-tekijöille - Vahvista itsesi!