Kendrick Lamar on oma pelastuksensa albumilla 'Mr. Morale & The Big Steppers'

Kendrick Lamar ei ole sinun pelastajasi. Murtaessaan sukupolvien kirouksia uudella albumillaan Mr. Morale & The Big Steppers hän vannoo olevansa perheensä suojeleva voima. Lamarin viiden vuoden ensimmäisen projektin albumin kannessa räppäri seisoo etualalla, päässä orjantappurakruunu ja ensimmäinen lapsi sylissään, kun hänen pitkäaikainen kumppaninsa Whitney Alford hoivaa heidän toista lastaan sängyllä. Vaikka Lamar näyttää albumin taiteessa oikeuteensa viittauksilta, hän ei piilota virheitään, sillä hänen vyötäröllään on ase. Samalla tavalla Mr. Morale & The Big Steppers kulkee Lamarin korkealaatuisen taidon läpi, vahvalla mietiskelevällä tarinankerronnalla ja katarttisella paljastuksella hänen puutteistaan.

Viime elokuussa Lamar julkaisi viestin, että hänen seuraava albuminsa, vuoden 2017 Pulitzer-palkitun DAMN. jälkeen, olisi hänen viimeinen julkaisunsa Top Dawg Entertainmentilla. Erikseen lähtönsä myötä Lamar on liittynyt itse perustamaansa monimediaiseen yritykseen ja levyyn pgLang, opettaen Grammy-palkittua artistia ja serkkuaan Baby Keemiä, yhdessä uusimman artistinsa Tanna Leone kanssa. Kirjeessä Lamar myös osittain ennakoi Mr. Morale & The Big Steppers perustaa, joka toimii hänen ensimmäisenä kaksoisalbuminaan, kirjoittaen: “Rakkaus, menetys ja surumielisyys ovat häirinneet mukavuusaluettani, mutta Jumalan kajastukset puhuvat musiikkini ja perheeni kautta. Kun maailma ympärilläni kehittyy, mietin, mikä on tärkeintä. Elämä, johon sanani seuraavaksi laskeutuvat.”

Ohjaamalla tarkoitustaan Ylimmän Voiman invokaatiossa, Lamar pysyy inhimillisesti maanläheisenä trauma- ja parantumistarinoiden kautta, kutsuen mustia miehiä tulemaan hyväksymään heidän “isi-kysymyksensä” ”Father Time” -kappaleessa tai käymällä myrkyllistä sanasotaa kumppaninsa (tässä tapauksessa näyttelijä Taylour Paige) kanssa ”We Cry Together” -kappaleessa. Albumi avautuu Alfordin kertomuksella, joka kehottaa Lamarin “kertomaan heille totuutesi” ennen kuin hän miettii sukupolvien ja yhteiskunnan surun ulottuvuuksia. Perhesiteet juontavat syvälle vääristettyyn “N95”:een, jossa Lamar toistaa Keemin flowta, serkkunsa sopivasti lisätessä taustalaulua. Kolmannella kappaleella “Worldwide Steppers” tuotanto liikkuu epävarmuudella “Break Through” -kappaleen silmukoidulla näytteellä 70-luvun afro-rock-yhtyeeltä The Funkees, jossa Lamar miettii, että kun hän soittaa “Baby Sharkia” tyttärelleen, hän on myös “valvomassa haihin ulkona samaan aikaan / Elämä suojaavana isänä, tappaisin hänen puolestaan.”

Albumin julkaisun myötä jotkut fanit kokivat hämmennystä kuullessaan Kodak Blackin esiintyvän kappaleissa, aluksi “Worldwide Steppers” -kappaleessa, jossa Floridan räppäri esittelee itsensä yhdessä henkistä opettajaa, filosofiä ja kirjailija Eckhart Tollea kertojina. Ehkä Lamar ehdottaa, että Black ansaitsee lunastuksen, huolimatta hänen ongelmallisesta historiastaan, joka on täynnä tuomioita ja perheväkivallan syytöksiä. Kasvava free jazz -instrumentaatio ja tuskalliset laulut Samphalta saattavat Kodakin pohdintoja vaikeasta nuoruudestaan kappaleessa “Rich (Interlude).” Kappaleessa hän toteaa, että hän ja muut katu-soturit olivat kerran “kourallinen eksyneitä sieluja selviytymismoodissa / Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin löytää oma tie.”

Antaessaan Kodakille tilaa palata menneisyyteensä, Lamar seuraa esimerkkiä, paljastaen väkivaltaisia ajatuksia väittäessään olevansa “Kristus ampujan kanssa” ja pudottaen itsekkyytensä “Rich Spirit” -kappaleessa. Albumin ensimmäinen osa päättyy ryhmäterapiaistuntoon Lamarin, Summer Walkerin ja Ghostface Killahin välillä “Purple Hearts” -kappaleessa, ennen kuin loput Mr. Morale & The Big Steppers kuluu Lamarin hänet sisäisten konfliktien kanssa. Ottaen taiteensa subjektiivisena, Lamar toistaa, ettei hän “voi miellyttää kaikkia” kappaleessa “Crown”, tarjoten pudottamaan idolisoidun tittelin, jonka omistautuneet fanit ovat hänelle myöntäneet.

Mr. Morale & The Big Steppers on osittain kronologinen, osittain tunnustus, kun Tolle väittää “Savior (Interlude)” -kappaleessa, että identiteetti juontuu yksilön varhaisista vuosista, jolloin heidän itseluottamuksensa perustuu niihin “huonoihin asioihin”, joita he kestävät. Kappale sisältää Keemin yksinpuhelun perhesurusta ja itsensä määräämisestä “uudeksi profeetaksi”, oppien voittamaan vaikeat nuoruusvuotensa. ”Savior” -kappaleen vääristyneessä, herättelevässä tuotannossa Lamar vakuuttaa, että kuulijoiden tulisi olla oma pelastuksensa sen sijaan, että he etsivät arvostettuja vaikutteita, jotka ovat itsekin kuolevaisia.

Kodak palaa “Silent Hill” -kappaleessa, jossa rauhallinen tuotanto liukuu tuntemalla ääniä, kun Lamar pohtii stressiään, kun Kodak esittelee itseään läsnäolevana isänä, toisin kuin oma. “Auntie Diaries” näyttää Lamarin olevan hyvän aikomuksen takana ja tuomitsemassa homofoobiaa, vaikka hän kompastelee väärän sukupuolen nimeämisessä, solvaamisessa ja kuolinimeämisessä lapsuusnäkökulmasta. Sosiaalisessa mediassa jotkut ovat arvostelleet Lamarin näkökulmaa sukupuoli-identiteetistä lyhytnäköiseksi, kun taas toiset kuuntelijat ovat kiittäneet häntä transsukupuolisen identiteetin käsittelystä valtavirtaräppärinä.

Päästäkseen “menneisyydestä” ”Mr. Morale” -kappaleessa, “Mother I Sober” on hetki, jolloin Lamar pehmenee, kun Portisheadin päälaulaja Beth Gibbonsin kuiskuttavat laulut voisivat rohkeasti kertoa seksuaalisesta hyväksikäytöstä lapsuudessa. Kun Lamar irtiuttuu sukupolvisista kirouksista ja kieltäytyy siirtämästä niitä lapsilleen, hän käy läpi “Mirror”-kappaleen lämpöä, kunnioittaen henkilökohtaista kasvua ja vapautumista mielenterveyden taakasta.

Albumilla Mr. Morale & The Big Steppers Kendrick Lamar tarjoaa tilan mustille miehille harjoittaa haavoittuvuutta huolimatta heihin kohdistetuista yhteiskunnallisista odotuksista. Syventämällä itseään hän esittelee tietoisuutta kerroksittain, lyyrisella voimakkuudella, joka on vakiinnuttanut hänet yhtenä suurista.