Jay Electronica nauttii vihdoin omasta valostaan

Yhden maineen äärimmäisyys voi tehdä jopa kirkkaimmasta mielestä kykenemättömän nauttimaan sen valosta. Mutta tietyntyyppinen ajattelija on tarpeen, jotta armoton yleisö voisi raivata sydämiinsä tilaa sankarille, joka saattaa koskaan ei saapua; olipa kyseessä jatkuva syöksy maalliseen vaaraan tai viimeinen nopea potku katalysaattorina, Jay Electronica päätti saapua vuonna 2020. A Written Testimony, kaikilta osin ja tarkoituksiltaan, on hänen kuuluisa debyyttialbuminsa lukion blogiajan kansantarustosta. Kun otetaan huomioon, että mies on niin taitava kulkemaan maailman halki, kierrellen näkyvyyden rajoilla, Jay Elec käyttää monet hetket kertoakseen meille ensimmäisenä, kuinka absurdia ehdotus todella on! Meillä on 39 minuuttia, pääasiassa Jay Elecin itsensä tuottamana, ja reenergisoitunut JAY Z on kyydissä lähes koko ajan? Se on vertaansa vailla olevaa iPod Classic -kiekkoa, sellaista albumia, jolla odottaisi olevan 2dope liitettynä .mp3 -päätteeseen. Saamme viimein albumin: ylellinen ja traumaattinen, 40 päivässä ja yössä tehty, ja jaettu kesken globaalin pandemian.

A Written Testimony ei olisi loistanut, ellei se olisi niin helvetin sekava, sekä toteutuksessa että näytöksessä. Ensinnäkin, onko Jay Electronica duo-nimi, koska HOV on joka puolella? Vaikka monet hip-hop-albumit lainaavat introja ja interludeja Farrakhanin lainauksista, vain Jay Electronica sijoittaa Big Seanin viereen Fruit of Islam -jäsenen IG Livessa. Jacques Websterin tapaan, Travis Scott - joka räppää paljon naruista ja mainitsi äskettäin FOI:n *Astroworldin* yhteydessä - lainasi koukkua Jay Electronican albumille. Kun pääsemme musiikkiin, A Written Testimony on valaiseva ja hämmentävä, ja siten täysin brändin mukainen. Tämä on One-Percenter Five-Percenter -räppäystä: itse kehys, joka asettaa Jay Elecin pohdinnat entisistä Rothschildin harjoituksista ja mielenterveyden hinnasta, joka on korkea kuin vuokra, vastakkaiseksi HOV:n väitökselle, että Roc Nationin brunsseja on uusi pääsiäinen, samalla kun hän yrittää kertoa suorahiuksisille matriarkeilleen, ettei Valkoinen Jeesus ole todellinen. Tämä albumi on surun ja ihmeen muistelma, jota tukee se, että HOV:n arvo on enemmän kuin NFL:n penkki. Rikkaus on mielessä ja hyvin paljon taskussa.

Ei ollut mitenkään mitattavissa olevaa tapaa, jolla A Written Testimony voisi tervehtiä hypeään, joten se tervehtii hetkeä täyttämällä monia vaatimuksia. Kun Jay Elec noussee lyömään, hän kukoistaa siinä vyöhykkeessä, jossa hänen suurenmoiset abstrahionsa saavat parasta tukea hänen elämänsä saaliista ja seurauksista. Häipytys tuntuu selviytymiseltä, ja irrottautuminen uhkaa hänen pyhyyttään. Tämä on tasapaino, joka teki hänestä laajakaistan suosikin, vaikka vaakakuppi usein kallistuu hänen vahingokseen, kun hänen ylimaallinen lähestymistapansa jää ohuemmaksi toteutuksessa. Joka kerta kun näin tapahtuu, JAY Z saa Jay Elecin maksamaan repimällä läpi eeppisen sample-työn kuin quarterback-virtuoosi, uskomattomalla tarkkuudella. (Katso: "Flux Capacitor", jossa HOV:n vuokranantajan lyönnit ovat niin tehokkaita, että Jay Elecin säe rekisteröityy lähes järjettömästi.) Mutta tässä piilee tasapaino: yli vuosikymmenen ajan Jay Elec on ollut yksi harvoista MC:istä, joka voi kutsua tätä tulta JAY Z:stä, mikä tarkoittaa, että Jay Elec ei koskaan luovuta yhteiskumppanille. Tämä on laite, joka olisi voinut nopeasti muuttua halpaksi tai kömpelöksi, mutta niiden energia ei koskaan rekisteröidy loputtomana kilpailuna, ja heidän yhteensopivuus osoittautuu syvästi palkitsevaksi.

A Written Testimony kuulostaa usein siltä, että Jay ja HOV räppäävät omaan muistoonsa, ja sitten palaavat tähän kylmään todellisuuteen pelillä annettavaksi ja jalokivillä jätettäväksi. Melanoituneet voivat haistaa kuuman kammion, ja jotkut voivat tarttua teräkseen. Kuka tahansa voi lukea tekstiviestiketjun myöhäisestä äidistään, heidän kuolleista kamoistaan. Useimmat meistä eivät halua kloutin metsästäjien leijailevan digitaalisten jälkien läheisyydessä. Jotkut meistä voivat sallia konfit parhaimpina päivinä, mutta eivät kelloa kuinSaudi-prinssi. A Written Testimony ei ole täydellinen, ja se ei ollut koskaan takuu, ei ollut mitään takuita, vaikka kuinka paljon sitä kaipaamme. Piru on yksityiskohdissa, mutta Jumala on siellä jossain myös. Jay Electronicalle itseviittavan artistin tuska pysyy teemana, lähes aseistaakseen hetken vakavuuden, ikään kuin se olisi vain... aikaa. Tänään olen kiitollinen tästä, ja se on kaikki. Olisiko tämä viimeinen taikuus?

Olemmeko seuranneet riittävän tarkasti?