VMP:n haastattelu Divino Ñinon kanssa

kuva via Kcondo.com

Jäsenistä Camilo Medina, Javier Forero, Guillermo Rodriguez ja Pierce Codina koostuva chicagolainen Divino Niño on sellainen bändi, jota kahden vuoden kuluttua ylpeänä kerrot ystävillesi, ”Tiesin heistä ennen kuin heistä tuli isoja.” Yhdistämällä Tame Impalan ja Devendra Banhartin hypnoottisen psykedeliaäänimaailman viittaukseen latinalaisamerikkalaisiin juuriinsa, bändi vaikuttaa äänellisesti ja visuaalisesti viileältä.

VMP: Olen heikkona kaikkeen edes etäisesti psykedeeliseen, joten sain teidät heti. MUTTA, vasta kun näin videonne ”Te Doy La Paz” tuntui kuin jokin olisi naksauttanut sisälläni…olin koukussa. Oliko se ensimmäinen videonne? Miten se syntyi?

Camilo Medina: Javier ja minä kasvoimme molemmat kolumbialaisissa katolisissa kodeissa ja ”Te Doy La Paz” oli yritys yhdistää hispanialainen kirkkolaulu ja Elvis/Harry Nilsson balladi. Kappale ei koskaan päässyt levylle, mutta halusimme löytää tavan julkaista nämä demot maailmalle, joten teimme ensimmäisen videomme kokoamalla kolumbialaisia lapsuusmuistoja ja materiaalia kesämatkastamme kauniiseen Stevensvilleen, Michiganiin.

Javier Forero: Kyllä, se oli ensimmäinen videomme. Eräänä iltana vietimme aikaa ystävämme Shawn Rosenblattin kanssa Netherfriendsista, ja hän sai meidät tajuamaan, ettei meillä ollut lainkaan videoita Youtubessa. Niinpä Camilo ja minä teimme kollaasin villeistä juhlista ja matkastamme Michiganiin kiitospäivänä. Se vain tuntui sopivan kappaleen tunnelmaan.

VMP: Minkälaiseen musiikkiin kasvoitte? Aloititteko kaseteilla? CD-levyillä? Vinyyleillä? Mitä kotonanne oli, joka sai teidät kiinnostumaan?

JF: Kasvoin latinalaisamerikkalaisten ryhmien kuten Los Cincuenta de Joselito, El Grupo Niche, Menudo ja Guillermo Buitrago parissa. Äitini soitti usein myös Elvistä ja Ray Charlesia. Ensimmäinen oma levyni oli CD-formaatissa, ja se oli ”Backstreet’s Back” The Backstreet Boysilta. Ya no, niistä on vain aina ollut jotain seksikästä.

Guillermo Rodriguez: Isäni CD-kokoelma oli ja on edelleen melko vaikuttava lähde musiikkimakuuni. En varmaankaan voi mennä viikkoakaan kuuntelematta kirkasta latinalaista musiikkia; Haciendo Punto En Otro Son, Roy Brown, El Gran Combo, Andres 'El Jibaro' Jimenez, Silvio Rodriguez, Mercedes Sosa, Illapu. Ja tietenkään en ole lakannut kompastumasta Led Zeppeliniin ja Pink Floydiin. Aion kompastua lähitulevaisuudessa, enkä aio pyytää anteeksi siitä.

CM: Synnyin 90-luvulla, joten CD-levyt olivat silloin siisteintä. Kasvoimme suurelta osin Diomedes Diazin CD-levyjen parissa, joka saattoi olla Kolumbian paras lauluntekijä.

Pierce Codina: Isäni on Kuubasta, äitini Alabamasta ja kasvoin varhain Etelä-Kaliforniassa, joten se oli outoa sekoitusta Buena Vista Social Clubista, Etelä-Kalifornian 70-luvun rockista kuten Fleetwood Mac ja Eagles sekä joukosta Muscle Shoals -artisteja. Muutimme Detroitiin seitsemänvuotiaana ja varhaiset Berry Gordyn äänitysten Motown-rumpalit saivat minut haluamaan alkaa soittaa rumpuja.

VMP: Onko kukaan teistä vinyylikeräilijä? Jos on, mikä on arvokkain LP-levynne?

JF: Hankin juuri oman levysoittimen, joten aloitin äskettäin kokoelmani. Arvokkaimmat LP-levyt vaihtelevat tunnearvon ja äänellisen arvon välillä. Yritän aina kuunnella uutta musiikkia, joten se todella riippuu, mutta tällä hetkellä se on Paraiso Haruomi Hosonolta ja The Yellow Magic Orchestralta. LP tuli suoraan Japanista noiden kosmisten postimerkkien kanssa. Vau. dats hawt

CM: Hurricane Smithin nimikkolevy on ollut siistein ja spontaanisin löytö. Se on todella aliarvostettu levy. Sileä nöyrä kaunotar.

GR: Alkuvaiheen kokoelmani koostuu pääosin St. Vincentin ja oman aivan uuden LP:stämme. Joten en halua sanoa, mikä niistä on arvokkain, siltä varalta että hän lukee tämän.

PC: Aloitin vinyylien keräilyn noin seitsemän vuotta sitten. Olemme matkustaneet paljon ja se on ollut hienoa, koska löydän paljon pienempiä kaupunkeja, joissa on parhaat levykaupat. Chicagossa ja suurissa kaupungeissa kaikki on todella poimittu. Viimeaikaiset arvokkaat LP:t: ostin Bruce Springsteenin ”Nebraska” Dead Wax Recordsista St. Louisista, jota olen yrittänyt löytää ikuisuuden, ja ostin Elviksen ”Aloha from Hawaii Via Satellite” Siren Recordsista Doylestownissa, PA enimmäkseen siksi, että siinä on yksi hulluimmista levyjen kansista, joita olen koskaan nähnyt, jopa Elvikselle. Ostan heräteostona vinyylin levynkannen perusteella vähintään kolme kertaa kuukaudessa.

VMP: Jos saisit valita 3 bändiä, joiden kanssa kiertäisit ensi vuonna, ketkä he olisivat?

CM: Shintaro Sakamoto julkaisi upean levyn kaksi vuotta sitten, joten haluaisin kierroksen hänen, David Byrnin ja kyllä, Bowie olisi pirun siistiä.

JF: Olen todella kiinnostunut Montrealin, Angel Olsenin ja Mac DeMarcon soundeista.

PC: Devendra, Tame Impala ja Christopher Owens uudelleen yhdistettynä Girlsinä. Pidän ajatuksesta illallisesta ja esityksestä, joten heitän mukaan myös Gordon Ramseyn.

VMP: Mitä vanhempasi ajattelevat musiikistanne?

GR: Olemme nyt saaneet nauttia siitä, että vanhempamme tanssivat keikoillamme, eikä kukaan heistä ole pettänyt, joten pidän sitä merkkinä, että he diggailevat musaa.

JF: Äitini on aina pitänyt kaikesta, mitä teen, mutta hän ei oikeastaan ymmärtänyt sitä ennen kuin menimme Dali-museoon St Petersburgissa, Floridassa viime vuonna ja hän näki maalauksen First Days of Spring. Hän vei minut sinne yllätyksenä. Hän sanoi vain: ”Uskon, että pidät tästä.”

PC: Isäni palasi mukaan vinyylibisnekseen, joten he pystyivät soittamaan levymme hyvällä vanhanaikaisella tavalla. Keskustelimme paljon siitä, miten kuulostimme latinalaiselta Motownilta kohtaa Elviksen, mikä sai minut hymyilemään.

kuva via Kcondo.com