Kolme klassista crate-digger-levyä VMP-kaupassa ja niiden tarinat

Oliver Nelson, mestariteoksensa The Blues and the Abstract Truth lisäksi, tunnetaan todennäköisesti parhaiten työstään huippuarrangeerajana big band -yhtyeille albumeilla, joilla ovat esiintyneet kaikki Thelonius Monkista Sonny Rollinsiin. Mutta hänen uransa oli monipuolinen, ja hän teki 15 vuoden uransa aikana niin paljon asioita, että niiden luetteloiminen siististi on mahdotonta. Hänellä on muutama klassinen elokuvan musiikki laukussaan (Death of a Gunfighter niistä valikoituvimpana), ja hänet tunnettiin yhteistyöalbumeistaan erilaisten muusikoiden kanssa. Mutta oudoin osa Nelsonin diskografiaa on todennäköisesti Skull Session, joka saa ensimmäisen vinyylijulkaisunsa tämän Tidal Wavesin julkaisun ansiosta. Skull Session julkaistiin samana vuonna, jolloin Nelson kuoli sydänkohtaukseen 43-vuotiaana, ja se julkaistiin Flying Dutchmanin kautta. Suuri big band -albumi, jossa esiintyy Shelly Manne, Willie Bobo, Jerome Richardson, Grover Mitchell, Lonnie Liston Smith ja ainakin 15 muuta esitystä, se rakentuu epäsuhtaiselle sähköpianolle ja jazz-funkin selkärangalle. Se kuvaa maailmaa, jossa suuri joukko ihmisiä voi kokoontua ja esittää paksua funkia, joka kuulostaa kesäpäivältä parhaalla marihuanalla. Voit kuunnella sen alla:

Yhdestä henkilöstä, joka työskentelee jazzin puoliväliä, siirrymme Eugenean McDanielsiin, joka työskenteli R&B:n puolivälineillä. McDaniels - joka kuoli 2011 - saavutti suurimman menestyksensä lauluntekijänä, sillä Roberta Flack teki hänen "Feel Like Makin' Love" -kappaleestaan Billboardin ykkösen, ja hänen "Compared to What" -kappaleestaan tuli paljon käyty kansalaisoikeuslaulu. 60-luvun alussa, ennen lauluntekijämenestystään, hän oli toinen vakaa R&B-laulaja, joka pukeutui neuleisiin albumikansissaan ja esitti aikakauden tavallista teini-R&B:tä, jonka esittämistä maksettiin hyvin ensimmäisinä päivinä supperklubeissa.

Mutta kun McDaniels liittyi kansalaisoikeuksien taisteluun, hänen musiikkinsa teki mielenkiintoisen tyylillisen käännöksen, erityisesti 1970-luvun Outlaw -albumin myötä, joka on nyt ensimmäistä kertaa vinyylinä saatavilla Yhdysvalloissa 50 vuoteen, kiitos Real Gone -julkaisun. Olisi hyvin vaikeaa löytää R&B-albumia mistään vuodesta, joka olisi näin avointa polemiikkia, näin tulista ja näin pirun hyvää. Alkuperäiset kappaleet myyvät yli 50 dollaria, koska McDanielsin Atlantic-sopimus meni pieleen hänen 1971 albuminsa - yhtä rohkean Headless Heroes of the Apocalypse - jälkeen, ja hän siirtyi pääasiassa lauluntekijäksi sen jälkeen. Kuuntele albumia alapuolelta:

Ja päätämme tuoreiden löytöjen kolmikon Fanny:n, L.A. rock-yhtye Fannyn itse nimettömän debyytin, ensimmäiseen kokonaisuudessaan omilla soittimillaan pelaavaan kaikkiin naisista koostuvaan rock-yhtyeeseen, joka allekirjoitti suurmenestyslevy-yhtiötä. Ryhmän ”löysi” tuottaja Richard Perry, joka myöhemmin sai pahamaineisuutta tuottajana mm. Nilsson Schmilsson:n. He saavuttivat myös keskitetyn yleisön, johon kuului David Bowie, joka 90-luvulla kirjotti kuuluisan kirjeen Rolling Stone:lle pyytäen, että Fanny muistettaisiin paremmin (voit saad jotakin podcast-pituisen taustan albumille tästä Lost Notes -jaksosta). Fanny:n debyytti ei noussut listoilla, mutta sen Cream-coverit ja äänekäs garage-psykedeelia paljastavat niin monien musiikkiliikkeitten jälkeiset vaikutteet punkista (The Runaways kuulostaa Fannylta 5 vuotta myöhemmin) häiriöhärällyyn.

Fanny oli lopulta uhreina liian aikaisesta äänestään; jos he olisivat tulleet kolme vuotta myöhemmin, he olisivat voineet olla paljon suurempia kuin rakastettuja sellaisilta kuin David Bowie. No, nyt he voivat saada ansaitsemansa arvostuksen, sillä Fanny on nyt saatavilla vinyylinä Real Gone -julkaisun kautta, ja tätä värillistä painosta meillä on varastossa. Kuuntele albumia alapuolelta: