Digitaalinen/Jaa Ja Kuuro Ikuiset Valinnat Tammikuun Kaupasta

Deaf Forever Valinta

Kreator on yksi saksalaisen thrashin alkuperäisistä yhtyeistä, joka hylkäsi amerikkalaisten kollegoiden melodiset ja progressiiviset taipumukset nopeuden, intensiteetin ja vielä suuremman nopeuden hyväksi. Kolmen vuosikymmenen jälkeen he ovat edelleen huipulla Gods of Violence albumillaan. Heidän kaltaisensa yhtyeen pitäisi keskittyä enemmän johdonmukaisuuteen kuin suoranaiseen innovaatioon, ja he ovat säilyttäneet 80-luvun töidensä raakuuden lisäten sekoitukseen enemmän suurenmoisia sooloja. Tämä mahtipontisuus tulee olemaan heille eduksi kesän metallifestivaalikaudella, ja Kreator on onnistunut löytämään pienen elpymisen, mitä monet heidän ikätoverinsa eivät ole. Se on hienostuneempaa, kypsempää, mutta ei samalla tavalla kuin Megadeth tai Metallica yrittivät olla 90-luvulla. "Satan Is Real" ei ole Louvin Brothersin cover, mutta se saattaa olla heidän hymnimäisin kappale sitten debyyttialbumin Endless Pain klassikon "Tormentor". Valtavan vyörytyksensä keskellä "Satan" raottaa pientä hymyä, viitaten klassisen metallin tahalliseen tai tahattomaan yliampuvuuteen. Olitpa sitten vannoutunut Kreator-fani tai et ole vielä siunattu kuuntelemaan saksalaista thrash-albumia, Violence on tarpeellinen lisä kokoelmaasi.

Digital/Divide Valinta

Sen jälkeen, kun Brian Eno julkaisi uraauurtavan albuminsa Music For Airports vuonna 1978, ambient-termiä on väärinkäytetty ja otettu takaisin, halvennettu ja pelastettu jyrkässä syklissä. Viime vuosina olemme onneksi liikkuneet jännittävän tutkimuskauden parissa genren suhteen, ja sekä uudet että arkistoidut nauhoitukset ovat löytäneet tiensä eturivin artisteille kuten Kaitlyn Aurelia Smith, Tim Hecker ja entinen Eno-yhteistyökumppani Laraaji.

Vuosikymmenten jälkeen Talking Headsin ja U2:n keskeisten teosten tuottajana sekä omana arvostettuna artistina, Eno pysyy äänellisenä visionäärinä, joka on jatkuvasti kiehtonut ääntä. Olennainen uusi teos, Reflection heijastaa hänen nykyisen moni-levysarjansa uusinta ja ehkä vakuuttavinta julkaisua Warp Recordsille, levy-yhtiölle, jonka varhaisimmat artistit ovat edelleen velkaa tälle elektronisen musiikin uranauurtajalle.

Vaikka Enon tässä motivaatioona olevien generatiivisen musiikin akateemisten perusteiden käsitteleminen muistuttaakin kokeisiin pänttäämisen stressiä, hänen kykynsä muuntaa teoreettiset periaatteet laajoiksi, jopa meditaatiivisiksi äänimaisemiksi Reflection albumilla poistaa kaiken negatiivisen energian. Ylellinen ja outo musiikki riippuu ohjelmistosta, mutta toimii huomattavasti eteerisemmässä maailmassa. Siinä on toistoa ja motiiveja, mutta myös suunnitellusti lakkaamatonta muutosta ja päällekkäistä mutaatiota, jotka sekä vahvistavat että haastavat tuttuuden aistit näiden kilisevien äänien ja huokoisten dronejen kanssa. Lopussa Repetition jättää kuuntelijat vaikuttuneiksi siitä, että he ovat olleet jossain muualla vaikka seisoneet tai istuneet paikallaan, mikä on merkittävä saavutus meidän jatkuvasti moniajoa tekevässä ajassa.