Digitaalinen/Jakautuminen: Kesäkuun parhaat musiikkikatsaukset

Digital/Divide on kuukausittainen kolumni, joka on omistettu kaikille genreille ja alagenreille suuressa kauniissa maailmassa elektronista ja tanssimusiikkia.

Harlem Shaken lisäksi on ollut vain muutama suurempi kulttuurineuvottelu viime muistoissa kuin dubstepin kaappaus. Vaikka se ei tietenkään vastaa oikeaa terrorismia, aggressiivinen yllätyshyökkäys kerran lupaavaan alkuperäiseen klubigenreen otti vahingoitti sen uskottavuutta. Tupsulapset kokoontuivat joukoittain ihailemaan ääntä, josta puuttui merkitys, aineksia ja vivahteita. Ja vaikka Skrillex on tehnyt itselleen kunniallisemman nimen vaihdettuaan johtavaa genreä laajempaan pop-EDM:ään, se jätti kohtauksen vähemmän kaupallisesti ajatteleville tyyppeille ja idealistisille alkuperäläisille joko pelastamaan romahduksista – kuten drum n bass hienosti teki – tai etsimään uutta maata.

Tuomaristo on tasapainottanut, löytääkö dubstep koskaan jälleen jalansijaa, varsinkin tanssilattiaruoan kasvavan kilpailun myötä. Silti yksi sen pioneereista on ainakin löytänyt itselleen tien eteenpäin. Tunnettu vanhan koulukunnan tyyppeille puolesta Digital Mystikz:ia, brittiläinen tuottaja Mala summaa DMZ-osaamisensa jotenkin, jolle ei ole esteitä genreateista Mirrors [Brownswood]. Hänen ilmeinen romantiikkaan matalalla bassolla ja raikkaalla lyöntilinja johtaa hänet tähän, näihin merkittömiin paikkoihin "Dedicated 365" ja kiihkeään "4 Elements."

Uudessa Malassa ei ole mitään vierasta. Hänen Latinalaisessa Amerikassa viettämänsä aika, joka on hyvin dokumentoitu hänen huomattavassa 2012 yllättävässä Mala In Cuba, siirtyy "The Calling" ja suoraan editoitu balladi son "Cunumicita". Viitatessaan desert-tunnelmaan Mirrorsin albumitaiteessa, "Shadows" humisee arabialaisella pohjavivahteella, joka ei ole täysin eri kuin valikoimat Muslimgauzen diskografiasta. Hän jopa täyttää näitä äänimaisemia muutamalla laululla täällä ja siellä, ehkä parhaiten peruüksiläisen artistin Sylvia Falconin hurja laulaminen "Sound Of The River". Vaikka muiden, jotka tuntevat itsensä tyhjiksi dubstepin puutteessa, on vaikeaa seurata Malan jalanjälkiä, siinä ei ole varmasti haittaa yrittää.

Aphex Twin, Cheetah [Warp]

Kun Richard D. James teki suuren paluun vuoden 2014 Syro myötä, se oli tapahtuma. Vain muutamat artistit elektronisessa musiikissa hallitsevat sellaista voimaa ja vaikutusvaltaa, että heidän julkaisunsa kohdellaan näin, eikä kukaan muu kuin Aphex Twin. Yllättävä ilmoitus Cheetah, hänen viimeisin EP-mittainen teoksensa viime vuoden Pierre Bastienin kaltaisen Computer Controlled Acoustic Instruments pt2, toimii myös muistutuksena siitä, että James oli kerran musiikin tuottavimpia. Ja arvioiden perusteella näiden vasemmistolaisten tanssilattialtaiden incestuaaliset nimikkeet, mahdollisuudet ovat, että hän on edelleen. Huolimatta vahvasta todennäköisyydestä, että hänellä on tarpeeksi Cheetah-variantteja ja teemoja täyttääkseen albumin tai kaksi, täällä yhdeksän yhteydessä olevaa valintaa antavat huomattavan kuvan hänen jälkiraveissa. Vain yön lyöminen ja "CHEETAHT2 [Ld spectrum]" kulkee aerisoitujen happoyksiöiden valsin muunnoksella "CHEETAHT7b." Albumin ja kappaleiden nimet täällä ovat viittauksia synthisteille, Jamesin tanssilattian hiekkaus antaa kaiken lyhytesisustuksista "CHEETA1b ms800" ja "CHEETA2 ms800" lyo virheettömyyteen "CIRKLON3 (Kolkhoznaya mix).", jälkimmäinen palaa vuoteen 1993 sielukkaaseen On EP:hen.

Dengue Dengue Dengue, Siete Raices [Enchufada]

Ne, jotka eivät ole tuttuja la cumbia peruana tai maan ainutlaatuinen rooli genren kukoistuksessa, eivät tarvitse liikaa huolehtia lähestyessä tämän Liman duon edistyksellistä uudelleenkuvastusta ja uutta käyttöä siitä. Laajemmin, Dengue Dengue Dengue elävät mukavasti nykyaikaisen elektronisen musiikin suuressa kaavassa, kiistatta osa samaa globaalia verkostoa, joka yhdistää Durbaniin, Lisbooniin, Lontooseen jne. Kun eivät suoraan muokkaa Latinalaisia trooppisia, heidän hybridityylinsä kerää runsaasti Karibian äänistä tuottamaan palkitsevaa maailmanmusiikkia, olipa kyseessä lyhyt tanssilattian serkku "Badman" tai viittaukset Lee Perryyn "Dubcharaca". Dubwise-ominaisuuksien rinnalla "Murdah" ottaa uuden veren bassomusiikkiin, vain lyhyesti pudoten puolivälin puoliaskelia. Hypnoottisesti muuttuva "R2" saa aikaiseksi enemmän polyrhythmilla ja melulla kuin se saisi päällekkäiselle melodialle. Kaiken kaikkiaan täällä on vaikuttava tasapaino tummien ja vaaleiden äänien välillä, joka palvelee sekä tanssilattioita että kuulokkeita melko hyvin.

JTC, JTC [Bopside]

James T. Cotton, Dabrye, Tadd Mullinix – nämä ovat vain joitain nimimerkeistä, joita tämä tuottaja on käyttänyt vuosien varrella julkaistessaan monimuotoisia elektronisia ääniään lukuisten levymerkkien kautta. Lyhentäen nyt JTC, hän esittelee palkitsevan setin Detroit-techno tyylejä, jotka varmasti tyydyttävät niitä, jotka ovat nauttineet hänen Spectral Sound -tuotannostaan sekä hänen kaupungin rikkaita elektronisen musiikin perinteitä. Hiukan syövyttävästi tekstuurista "Caskadia" lämpimille silmänräpäyksille "Dusselmorph," itse nimetty levy muistuttaa siitä, mitä Atkins, May ja Saunderson syntyivät vuosikymmeniä sitten. Duo "Atmospheres" remixit antavat kappaleille uneliaisen trancemaisen ympäristön ja lakkaamatonta hi-hattia. Kokeneella syntetisaattorilla DMX Krew pitää osaansa enemmän eksoottisista paluupyrkimyksistä hallinnassa hänen kuohkeassa "Infoline" remixissään, kun taas JTC:n oma mix poistaa pommirummut kuljettaen melodioiden äärille. Vaikka se ei ole maata mullistava julkaisu, se kutsuu toistuvasti kuuntelua hyvin toteutetun melodiasetin.

KABLAM, Furiosa [Janus Berlin]

Kun joku on viettänyt epätervettä määrää aikaa ja rahaa kuluttamalla vuosituhannen vaihteen teollista tanssia ja power noise -levyjä saksalaisilta levymerkeiltä kuten Ant-Zen/Hymen ja Hands, tänään kasvavat hankalat äänet Avianilta, Perc Traxilta, Tri Anglelta ja muilta antavat syyn juhlia. Hyvin tai ei, techno- ja bassoskenet ovat tehneet tilaa vaatimattomille äänille, jotka vastaavat lännen yhteiskunnan kasvavaa dystopista pelkoa. Tämä ruotsalainen duo tarttuu suoraan tuon valtavan teknologisen olennon selkärankaan. Kierrokset ja loopatut näytteet tulvivat KABLAMin ruosteisesta työkalulaatikosta, täydentäen yhteen kuulohermoja repimästä elektronisia ääniä, joita täytetään ääniparannuksilla. "Intensia" on eräänlainen kuorollinen poikkeama, jossa enkelimäisen kuuloinen vokalointi taistelee älykkäinä tehtaankäyrien kanssa, vain palatakseen digitaalisiin liekkeihin. Puhtaasti synteettinen euforia piilotettuna "Nu Metall" jyrkänteiden päälle nousee lopulta näkyviin, vain uhattuna, mutta ei pelästyneenä, eläimellisten murinoiden ja koneen surinaa.
Gary Suarez on musiikkikirjoittaja, joka on syntynyt, kasvanut ja perustuu New York Cityyn. Hän on Twitterissä.