Free Nationalsin väsymätön ystävyys

“Ajatus olla bändissä — kaikilla meillä oli samat unelmat lapsena,” sanoo kitaristi Jose Reyes.

Bändiin kuuluvat Reyes, Ron Avent, Kelsey Gonzalez ja Callum Connor. Bändi alkoi Los Angelesissa, alkaenltaen Reyeksestä, Avantista ja rumpali/laulaja Anderson .Paakista. Kun jälkimmäinen julkaisi laajan soulteoksensa Malibu, Free Nationals nousi parrasvaloihin, tarjoten voimaa .Paakin energisille live-esityksille ja auttaen kirjoittamaan monia albumin koskettavia kappaleita.

Bändin omaa nimeä kantavan albumin julkaisu on sekä Free Nationalsin esiinmarssi että heidän äänensä kiteytys. Albumin 13 kaleidoskooppisella kappaleella, joista suurin osa Rios sanoo olevan luotu ja kirjoitettu kahden viikon session aikana, jäsenet esittelevät paitsi huomattavia teknisiä taitoja, myös sellaista laulunkirjoitustaitoa, joka voi koukuttaa sekä teoreettisesti suuntautuneita kuulijoita että uusia tulokkaita.

“Korva täytyy pitää kiinnostuneena,” sanoo Rios. “Tapahtuu paljon, ja paljon siitä liittyy Ronin taustaan jazzissa. Hänellä on hyvin mielenkiintoinen lähestymistapa sointuihin. Hän haastaa meitä vähän, kun taas omat sointukulkujeni juuret ovat vahvasti R&B:ssä ja soul-musiikissa.”

Albumilla on vaikuttava joukko vierailijoita, ilmeisistä mukaan lukien .Paak ja Kali Uchis Conwayn ja Westside Gunnin Griselda-yhtyeestä, joiden läsnäolo “The Rivingtonissa” on vähemmän intuitiivista, mutta ei yhtään vähemmän nautittavaa. Yhteys Gunniin syntyi .Paakin vuoden 2019 albumin Ventura äänityssession aikana, ja se oli yksi useista tapauksista, joissa monipuolinen vokalisti auttoi mahdollistamaan vierailijan Free Nationalsin albumilla Free Nationals. Vuodet L.A.:n musiikkiskenessä jalansijaa hakiessa, kuten Rios sanoo, kattoivat kaiken aina “sadan dollarin keikoista jonkun takapihalla” lentolehtisten jakamiseen Hollywood Boulevardilla ja opetustunteihin, heidän välinen siteensä on järkkymätön. Rios myös kiittää .Paakia siitä, että hän auttoi työntämään ryhmän etualalle ja ei antanut heidän jäädä taustayhtyeeksi.

“Anderson .Paak on Free National ja tulee aina olemaan. ‘Free [Nationals] ‘til they pass out obituaries,’ oli sitaatti [kappaleessa ‘The Waters’],” sanoo Rios. “Hän on aina tukenut bändiä, hän laittaa meidät mainoslehtisiin kaikkeen. Hän vaati sitä...Jopa silloin, kun festivaalit vastustelivat, hän sanoi, ‘Ei, näiden kavereiden on oltava mukana.’”

Monet albumit, joilla on yhtä erilaisia vierailijoita kuin heillä, kamppailevat tuodakseen esille yhtenäisen äänellisen teesin, mutta Free Nationals tuo nämä erilaiset artistit heidän rikkaan funkin ja soulin maailmaansa, kitaroiden ollessa niin paksuja ja makeita, että ne ovat lähes hyytelömäisiä, ja räjähtävien rumpujen tuodessa rakennetta. On monenlaisia hienouksia — torvet paisuvat kappaleessa “Apartment,” ja säihkyvä vocoder kimaltelee kappaleessa “Rene” — mutta albumin juuret ovat siinä, että jokainen neljästä ydinjäsenestä antavat kaikkensa jokaiseen grooveen, sointuun ja tarkkaan täytteen. Rios kuvailee sitä “kaverien jammailuhetkenä,” ja vaikka sellainen kommentti voisi helposti kuulostaa kliseiseltä, se pitää tässä paikkansa.

Yksi albumin vaikuttavimmista hetkistä tulee avauskappaleessa “Obituaries.” Kappaleessa lauluja tulkitsee Sa-Ra:n Shafiq Husayn, jota Avant on kerran kutsunut bändin “mentori/veli.” Kappaleen nimi viittaa aiemmin mainittuun .Paakin lauseeseen kappaleesta “The Waters,” kun taas itse sanoitukset ovat koskettava ote Koraanista, korostaen huolenpitoa, harkitsevaisuutta ja perustavanlaatuisia yhtäläisyyksiämme ihmisinä.

“Kun kuulin sen, ajattelin, ‘Tämä liikuttaa ihmisiä.’ Mitä hän sanoo, on niin positiivista ja koskee rakkautta ja yhtenäisyyttä ihmisten välillä,” sanoo Rios. “Jos et tunne mitään kuullessasi sen, uskon että olet ehkä eksynyt.”

Albumin lämmin, rakastava tekstuuri tekee siitä myös sopivan alustan ensimmäiselle viralliselle Mac Millerin vierailulle hänen traagisen kuolemansa jälkeen syyskuussa 2018. Kuten monissa Millerin kappaleissa nyt, riimit voivat olla jännittyneitä (“Katso minua kun kastelen siemeniä, on aika kasvaa / Hallitsen itseni kun olen yksin,” hän räppää), mutta on kiistatonta, että tämä on levy, jossa Miller olisi ollut mukana eläessään.

Kysyttäessä bändin suhteesta Milleriin, Rios alkaa kertoa tarinoita takahuoneessa vietetyistä hetkistä ja erityisen ikimuistoisesta ylellisestä illallisesta Pariisissa. Ryhmälle tarjoiltiin kyyhkystä, ja vaikka useimmat heistä pyrkivätkin kiertämään peliä väistävää lintua tai salaa sylkemään sen servetteihinsä, Miller ahmi sitä, aina innokkaana kokeilemaan uutta.

Tarinan taustalla oleva sentimentti, ilo jakaa kokemus läheisten ystävien kanssa, on se, mikä animoi Free Nationalsia ja laajemmin tekee bändeistä edelleen elintärkeän osan musiikkimaailmaa. Ystävyys on se, mikä mahdollisti ryhmän selviytymisen kiittämättömien keikkojen ja vaikeiden aikojen läpi kunnianhimoisina muusikkoina, ja Riosin mukaan se on tehnyt koko hankkeen vaivan arvoiseksi.

“Aion pysyä hengissä ja jatkaa musiikin parissa,” hän sanoo. “Tiesin, että kun sanoin, ‘Olen kitaristi,’ tarkoittaisin sitä. Kaikille meistä olimme kuin, ‘Aiomme olla tätä, ja aiomme tarkoittaa sitä, yhdessä.’”