Arctic Monkeys Esittely

Kuka hitto ovat Arctic Monkeys (2006)

Kun he julkaisivat Whatever People Say I Am, That’s What I’m Not vuoden 2006 alussa, Arctic Monkeys koki maineryöpyn, jota harva internetin kautta maineeseen noussut bändi on kokenut ennen tai jälkeen; he olivat esillä musiikkijulkaisuissa ja -blogeissa, ja heistä tuli välittömästi kaupallisia menestyjiä, myyden valtavia määriä debyyttialbumiaan. Alex Turnerin laulunkirjoitus – keskittyneenä Whatever People Say:ssä siihen, millaista on olla 18-vuotias ja kokea pettymyksiä ja juhlia – alkoi heti käsitellä julkisuuden paineita ja ansoja, alkaen Who The Fuck Are Arctic Monkeys-EP:stä, jonka nimikkokappale pitää pilkkana musiikkimedian ja maailman paisutettuja käsityksiä bändistä. ”Bring on the backlash,” Turner ivaa churling, ruutitynnyririffin päällä. EP:n keskipiste on kuitenkin live-nauhoitus kappaleesta “Despair In The Departure Lounge,” joka kertoo kaipuusta tyttöystävää kohtaan kotona ja siitä, mitä Turnerille itselleen tapahtui hänen tavoitellessaan rocktähtiunelmiaan. Tuolloin tätä pidettiin vain ruokahalun herättäjänä ennen kuin bändi palaa studioon äänittämään seuraavan LP:n, mutta tämä EP on täynnä arvostettavia kappaleita.

Favourite Worst Nightmare (2007)

Arcticsin toinen LP alkaa kappaleella “Brianstorm,” joka on heidän terävin arvostelunsa siipeilijästä, joka tulee mukana ollessaan kuumin brittiläinen bändi sitten Beatlesin. Tämä mahdollisesti apokryfinen henkilö, jonka he tapasivat Japanissa kiertueella Whatever People Say I Amin takana. Massiivinen single osoittaa äänellisesti tietä kohti kolmatta LP:tä Humbug; kitarat kuulostavat siltä kuin ne satelisivat hurrikaanista ja rumpali Matt Heldersin rummut voisivat murtua perustuksista, mutta albumin muu osa esittää kaiken mitä halusit ja tajusin että olet nyt vanhempi, ja ehkä olit onnellisempi kun asiat olivat villimpiä ja vähemmän ennalta määrättyjä. Albumin keskipiste on “Fluorescent Adolescent,” kappale hitaasta aikuistumisen hiipumisesta ja surullisesta katumuksen todellisuudesta. Alex Turner oli jo vakiinnuttanut itsensä yhtenä indie-rockin parhaista sanoittajista heidän debyyttillään, ja tällä albumilla hän osoittaa, että hänellä oli paljon enemmän tehtävää ja sanottavaa.

Humbug (2009)

Heidän kolmas LP vei Arctic Monkeysin Mojaven autiomaahan työskentelemään Josh Hommen kanssa, joka tuotti albumin yhdessä pitkäaikaisen tuottajan James Fordin kanssa. Se saattaa johtua Hommesta tai yleisestä rentoutumisesta, mutta kappaleilla on täällä paljon enemmän tilaa hengittää kuin aiemmissa Arctic Monkeysin julkaisuissa; riffit täällä ovat enemmän Led Zeppeliniä kuin post-punkia. Johtosingle “Crying Lightning” on yksi äänestetävimpiä kappaleita bändin koko tuotannossa, ja “My Propeller” on yksi matelevimmista ja tilavimmista. Humbug on bändin ääni, joka venyy uusille suunnille, jotka eivät täysin toteutuisi ennen myöhempiä albumeita.

Suck It And See (2011)

Suck It And See on vapain Arctic Monkeysin albumi, josta Turner sanoi saaneensa inspiraationa mukaan country-laulunkirjoittajia ja bändin kuulostaessa oudolta sekoitukselta Stoogesia, ZZ Topia ja Deep Purplea. “Don’t Sit Down ’Cause I’ve Moved Your Chair” on tämän albumin keskipiste, joka tislaa kaikki bändin nimeltä mainitsemat vaikutteet yhteen kappaleeseen. Balladit ovat missä Suck It on johdonmukaisesti hämmästyttävin: “Love Is a Laserquest” on edelleen yksi parhaista balladeista, joita bändi on koskaan äänittänyt.

AM (2013)

AM on sekä leikkisästi itse nimetty albumi että viittaus siihen, että kappaleiden tarinat tapahtuvat yleensä aamuyöllä. Tämä albumi nosti Arctic Monkeysin aivan uudelle kuuluisuuden tasolle Amerikassa; joillakin tavoin he ovat kuuluisin kitara bändi alle 30-vuotiaille amerikkalaisille juuri nyt. Tämä albumi teki heistä Lollapaloozan pääesiintyjiä ja on yksi 2010-luvun eniten myytyjä vinyyli LP-sijoja. Se alkaa viettelevästä mustasta silkistä “Do I Wanna Know?” ja jatkuu kohottavalla “R U Mine?” ennen kuin kierii Arctic Monkeysin sensuellimmaksi, funkaavimmaksi musiikiksi.

Gappi AMin ja uuden Arctic Monkeys-albumin välillä – huhujen mukaan myöhemmin tänä vuonna – on pisin väli bändin uralla. Ainoa takuu on, että riffit tulevat olemaan raskaita, ja ääni tulee olemaan ennalta arvaamaton.

Teimme teille Arctic Monkeys -soittolistan. Kuuntele täällä: