Viikon albumi: Bruno Marsin 24K Magic

Vaikka olemme edistyneet poptimismin saralla paljon, on silti jotain likaista esittäjässä, joka avoimesti haluaa olla ”viihdyttäjä”. Hyväksymme, että listahittien kappaleet eivät välttämättä ole halpamaisia, hyväksymme, että Weeknd kuulostaa yllättäen 80-luvun Michael Jacksonilta, ja hyväksymme popkappaleiden lisäämisen vuoden parhaiden kappaleiden listoillemme. Mutta kun joku haluaa olla ykkönen, haluaa vedota mahdollisimman suureen yleisöön, haluaa pelkästään viihdyttää kaikkia isoäidistä vauvoihin, pidämme sitä tökerönä. Pitbull, Flo Rida, Black Eyed Peas; nauramme, kun nämä esittäjät tekevät parhaansa kerätäkseen mahdollisimman paljon faneja.

Mutta emme myöskään tunnusta sitä nuorallatanssia, joka vaaditaan tämän yleisön saavuttamiseen samalla, kun tehdään musiikkia, joka ei ole surkeaa. Bruno Mars on ylivoimaisesti paras esittäjä, joka voi tehdä musiikkia, joka on sekä ”loistavaa” – yhtään kappaletta ei julkaistu vuonna 2015 parempana kuin ”Uptown Funk” – että soitetaan jokaisissa häissä tästä ikuisuuteen. Hänen alkunsa pienenä Elviksen imitointina, joka esiintyi lounge-esiintyjänä, on osa hänen taustatarinaansa, mutta se soveltuu myös hänen lähestymistapaansa: hän on valmis esiintymään kaikille, jotka tulevat ovesta sisään.

Hänen uusi albuminsa, 24K Magic, tulee olemaan vuoden 2016 ainoa albumi, josta sinä ja serkkusi Jed olette samaa mieltä kiitospäivän illallispöydässä. Se on melkein liian suuri epäonnistumaan; kappaleet ovat virheettömästi rakennettuja – Mars kertoi Rolling Stonelle työskennelleensä monien kappaleiden parissa uudestaan ja uudestaan eri tyyleissä – ja valmiita soimaan autojen stereoista ympäri Amerikkaa. Missä hänen edellinen albuminsa – vuoden 2012 Unorthodox Jukebox, albumi, joka oli sekä hitti että ehkä aliarvostettu; jos Weeknd olisi julkaissut sen, se olisi saanut ylistäviä arvioita Pitchforkissa – yhdisti new waveä, funkkia ja runsaan annoksen The Policea, hän vie R&B-kentälle tässä, ammentaen uutta elämää Bell Biv Devoen, New Editionin ja Ready for the Worldin äänistä, tarjoten albumin, joka tuo paljon ihmisiä tanssilattioille lukion liikuntasaleissa, häissä ja kongressihalleissa, kuten hänen viimeisellä albumillaan tapahtui.

”Uptown Funkin” menestys painoi ilmeisesti raskaasti Marsin niskaan hänen mennessään studioon äänittämään 24K:ta, mutta se ei oikeastaan näy albumilla. Se on kevyt, täynnä tanssimiseen, rakkauteen ja hauskanpitoon liittyviä kappaleita – ja jättää tietyn merkkivaatteen lattialle, kun etsit läheisyyttä romanttisen kumppanin kanssa (katso kohokohta ”Versace on the Floor”). Albumin kaksi ensimmäistä kappaletta – hulluuden loistava nimikappale ja ”Chunky” – yrittävät miellyttää ihmisiä, jotka ehkä tulevat katsomaan, onko hänellä vielä virtaa ”Uptownin” jälkeen, mutta sitten albumi kääntyy uuteen jack swingiin ja myöhäis 80-luvun ja varhaisen 90-luvun R&B:hen. Myöhäisen albumin kohokohta ”Finesse” ottaa ”Poison” rumpubreikit ja tarjoaa ensimmäisen uuden kappaleen, jonka olen kuullut vuosiin, joka voisi olla tanssiaisissa Fresh Prince of Bel Airissä. ”That’s What I Like”, napsauttelulla ja hitaalla jamikertosäkeellä, sekä toisen singlen ”Versace on the Floor” luksusta huokuvalla asenteella, tuntuvat pitkän aikavälin hittisingleiltä, jotka putoavat ensi kesänä, kun kaikki ovat unohtaneet 24K Magicin. Mutta pimeä hevonen on “Too Good to Say Goodbye,” yksi Marsin parhaista balladeista, joka rikastuttaa hänen diskografiaa ja toimii monien surullisten kävelyjen ääniraitana yliopistokampuksilla seuraavien 18 kuukauden ajan.

Kiitospäivää edeltävä viikko on aina yksi albumien julkaisukalentereiden kiireisimpiä, kun suuret levy-yhtiöt julkaisevat yhden suuren albumin ennen kuin ihmiset suuntaavat paikalliselle suurbox-kaupalleen mustan perjantain vuoksi. Tämä tarkoitti, että tämä viikko oli täynnä valintoja tämän kolumnin, Viikon albumin, osalta. Mutta kaikista ehdokkaista ainoa, joka tuntui sopivalta, ainoa, joka tuntui rehelliseltä, oli tämä. Bruno Mars saattaa tehdä musiikkia kaikille, mutta tällainen massavetoinen musiikki ei tavallisesti svengaa, ole niin hienostunutta tai ole yhtä palkitsevaa kuin 24K Magic. Odotan jo innolla olevani puoliksi humalassa perheen grillijuhlissa tänä kesänä, ja kiitos Brunolle, se tulee saamaan ääniraidan.